lauantai 3. lokakuuta 2015

Kaikella on aikansa

Vähän haikeana yritän alottaa tän postauksen sopivilla sanoilla. Kai kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta tämän lopun mukana mikään hyvä ei lopu. Sairaus on historiaa, joten sairausbloginkin on oltava. Tuo on kai se kaiken kiteyttävä ajatus tämän, ei niinkään lopetuksen, vaan vaihdoksen takana. En mää blogimaailmasta katoa, ei se multa onnistuis, mutta haluan ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Anoreksia ei enää määrittele mua vaan kuuluu muistoihin, joka päivä kaukaisempiin sellaisiin, joten tuntuu tärkeältä jättää se kaikin tavoin taakseni. 

Jätän Vapausmatkalla-blogin kaikki olemassa olevat tekstit tänne bittiviidakkoon, jos ne vaikka jotakuta auttaisivat. Vastaan toki myös tuleviin kommentteihin, vaikka uusia tekstejä en kirjoitakaan tälle puolelle ja blogi on ns. haudattu. 



Choose happiness! :)

Pyydän anteeksi ja kiitän erittäin syvään kumartaen kaikkia lukijoita ja mua auttaneita ihmisiä. Toivottavasti törmäillään ja halataan kun tavataan! Ootte ihania, muistakaa syödä ja elää <3

torstai 1. lokakuuta 2015

MinnieMaud-metodin perusteet ja mielipide

Mikä?

MinnieMaud-metodi on lähtökohtaisesti aikuisille suunnattu, maailmalla laajalti levinnyt syömishäiriöiden hoidon muoto, joka perustuu Minnesota-tutkimukseen (Minnie) ja perhelähtöiseen Maudsleyn menettelytapaan (Maud). Metodilla voidaan hoitaa anoreksiaa, EDNOSta, ortoreksiaa, bulimiaa ja urheilijan anoreksiaa (anorexia athletica). Metodin perustana on kolme kivijalkasääntöä:
1. Henkilön tulee syödä hänelle määritelty pituudesta, iästä ja sukupuolesta riippuva vähimmäisenergiamäärä joka ikinen päivä. Vähimmäismäärän ylittämiseen kehotetaan, ylärajaa ei ole. 
2. Henkilö ei saa punnita tai mitata itseään millään tavalla.
3. Henkilö ei saa harrastaa ollenkaan liikuntaa.

Vähimmäisenergiamäärät:
2500 kcal/pvä, jos
  - olet yli 25-vuotias nainen, pituudeltasi 52-173cm ja
  - säännölliset kuukautiset ovat loppuneet ja/tai
  - sinulla on muita nälkiintymisen merkkejä, kuten kylmyyden tai uupumuksen tuntemuksia,         keskittymiskyvyttömyyttä, hiustenlähtöä, hauraat kynnet tms

3000 kcal/pvä, jos
  - olet alle 25-vuotias nainen pituudeltasi 152-173cm tai yli 25-vuotias mies pituudeltasi 162-183cm ja
  - säännölliset kuukautiset ovat loppuneet ja/tai
  - sinulla on muita nälkiintymisen merkkejä, kuten kylmyyden tai uupumuksen tuntemuksia, keskittymiskyvyttömyyttä, hiustenlähtöä, hauraat kynnet tms

Energiasuositukset pätevät, vaikka rajoittavaa syömistä tai alipainoa olisi ollut vain lyhyen ajan (muutamia kuukausia). Metodin mukaan suositukset ovat säädetty vastaamaan terveiden ihmisten energiamääriä ja näin ollen pätevät niin parantumisvaiheessa kuin sen jälkeenkin. Yli vähimmäismäärien syöminen on kuitenkin odotettua varsinkin paranemisvaiheessa usein iskevän Extreme Hungerin (täällä ja täällä lisää englanniksi) aikana. MinnieMaud-metodia vertaillaan usein kliinisen syömishäiriöiden hoidon metodeihin (julkisen sairaanhoidon ateriasuunnitelmiin, painon nostotavoitteisiin ja psyykkeen hoitoon painottuva menettelytapa).

Minniemaus-metodin äiti Gwyneth Owlyn painottaa, ettei pelkkä kehon biologisen normaalipainon saavuttaminen takaa parantumista, vaan parantuessa täytyisi käsitellä niin fyysisen kuin psyykkisenkin parantumisen näkökulmat. Psyykkisen terveyden mittarina hän pitää syömisen rajoittavuuden astetta. Metodi kuitenkin perustuu sille ajatukselle, että kehon korjaantuessa mielikin usein korjaantuu ja pohjautuu kolmeen paranemisen vaiheeseen:
1. Aliravitsemuksen korjaaminen (re-feeding)
2. Lepo (resting)
3. Aivojen uudelleenkouluttaminen (brain re-training)


Mielipide

Pistän nyt ehkä lusikkani turhan tunteelliseen soppaan yrittämällä muodostaa menetelmästä oman mielipiteeni. Lähtökohtanihan siis ovat seuraavat:
- Itse olen parantunut hyvin kliinisen hoitomenetelmän keinoin, joskaan hoidossani ei ole käytetty painonnostotavoitteita.
- Ruuan terveellisyys on ollut minulle niin ennen paranemista kuin paranemisen aikanakin hyvin (liiankin) tärkeää; oireilin myös ortoreksisesti.
- Liikunta on elämäni rakkaus (sori Lauri :D)

Muutama kuukausi sitten otin selvää ko. metodista ja mietin, olisiko siinä avain viimeisten rutiinien ja pelkojen voittamiseen. Minniemaud karsii parantujalta kaiken kontrollin ja kannustaa kuuntelemaan kaikkia mielitekoja. Tämä on jotain mihin en itse kykene, mutta kysenalaistan myös sen tarpeellisuuden. Nykyään tituleeraan itseäni tottuneesti terveeksi, vaikken herkkuja juuri syökään (erityistilanteessa herkuttelu on täysin ongelmatonta). 

Mielestäni suurin ongelma Minniemaudissa on psyykkisen hoidon puute. En uskalla uskoa, että kaikilla psyykkinen oirehtiminen loppuisi painon korjaannuttua. Syömishäiriö on mielestäni ensisijaisesti psyykkinen sairaus, joka näkyy vahvasti fyysisenä, joten puhtaasti fyysisiä näkökulmia sisältävä hoito tuntuu puutteelliselta. Myös riittämätön yhteisön ja perheen tuki saattaa muodostua ongelmaksi, joskin Minniemaudia toteuttavien Instagram-yhteisö vaikuttaa vahvalta ja tiiviiltä. Toisaalta tuo yhteisö käsittääkseni luo myös paljon kilpailua siitä, kuka on ns. paras parantuja. 
Muita mahdollisia ongelmia on myös BEDin tai bulimian kehittyminen paranemisen aikana ja yhä jatkuva kalorinlaskenta. Itse en voisi kuvitella paranemista kaloreita laskemalla, sillä se oli yksi suurimmista sairaudentoteuttamistavoistani. Parantuessa jokainen oire tulisi työstää pois, joten oireen käyttäminen parantumisvälineenä tuntuu kummalta. 

On Minniemaudissa kuitenkin hyviäkin puolia. Menetelmän vahvuuksia ovat yhteisöllisyys, kaikkien sairaiden käyttäytymistapojen päälaelleen kääntäminen (poissulkien kalorinlaskenta) ja nopea fyysinen paraneminen. Suurilla energiamäärillä aivotoiminta hyrähtää käyntiin hyvin nopeaa, mutta re-feeding voi aiheuttaa ongelmia, joten parantuminen on ensiarvoisen tärkeä aloittaa ammattilaisten seurannassa. Itse olen kuitenkin muunnellun kliinisen syömishäiriöhoidon puolestapuhuja: ensisijaisesti psyykkeen hoitoa perusterveellisellä ruokavaliolla, painoon keskittymisestä luopuisin. 



tiistai 29. syyskuuta 2015

Täydelllinen aamu



Peppi vei aamulenkillä Oulujoen rantaan.



Näillä lähtee nälkä. Omatekemä ruisleipä ja avokado-kikhernehummusta, rahkaa ja vaniljajugurttia itsetehdyllä marjasoseella, omena ja paljon kahvia. 

Ruisleivän ohjetta kyseltiin. Tää oli mun ensimmäinen kerta ku niitä itse leivoin, äitin tekemistä oon kyllä monesti sivusta seuraillut. Tein ensin juuren, jonka annetaan seistä vähintään 1,5 tuntia. Juureen laitoin 5dl n. 42 asteista vettä, yhden kuivahiivapussin ja 4dl ruisjauhoja. Juuri kannattaa tehdä isoon astiaan, se nimittäin pulputtaa ja laajenee yllättävän isoksi (kyllä mulla meinas tulla ensimmäisestä astiasta yli :D). Juuren ruokkimisen jälkeen alustin pikkuhiljaa siihen n. 3dl ruisjauhoja ja 2dl täysjyvävehnäjauhoja sekä 2tl suolaa. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin myös jotain siirapista, muttei mulla sellaista kaapissa ole, joten jätin sen vain suosiolla pois. Se olis varmasti tuonut leipiin makeutta, mutta en itte sitä ainakaan kaivannut, maku oli tosi hyvä näinkin.  Taikina oli aika haastavaa käsitellä, tarttui ihan joka sormeen erittäin kiitettävästi, joten päädyin nostelemaan taikinapallurat kahdella ruokalusikalla pellille ja tasoittamaan ne jauhotetulla lusikan selkämyksellä. Pellillä raakoja leipäsiä pitää vielä nostattaa n. puoli tuntia, mutta me Pepin kanssa viihdyttiin koirapuistossa niin, että nostatin niitä loppuenlopuksi arviolta reilu tunteroisen. Ennen paistamista tökin leipiin vielä reikiä haarukalla. Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin sivelemään leivät vedellä ennen paistamista, mutta minä kun en pullasutia omista niin päädyin heittämään n. puoli desiä vettä uunin pohjalle kumpaakin pellillistä kohti. Vesihöyry luo leipiin rapean kuoren. Paistoin leipiä muistaakseni 200 asteessa alle vartin. Oikeastaan en tainnut ees kattoa kelloa vaan otin poies uunista kun myös pohja oli ruskettunut. Tästä satsista tuli pari pellilistä leipiä, eli ehkä 15 kpl.

Nom nom
Toivottavasti teilläkin oli yhtä ihana aamu ja täydellinen aamupala! Taidan alkaa nyt jumppaileen, ihanaa päivää kaikille :*

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kuulumista

Oon jopa vähän hämmentynyt siitä, kuinka oon saanu muutettua mun suhtautumista ruoka-asioihin viimeaikoina. Olin koko painonnostoprosessin ajan tosi tietoinen kaloreista ja vaikken niitä laskenutkaan, oli vähäkalorisuus se juttu. Oon aina halunnu syödä määrällisesti paljon mahollisimman vähillä kustannuksilla, a.k.a kaloreilla. Nyt oon kuitenkin onnistuneesti sisällyttänyt mun ruokavalioon tosi kaloritiheitä tuotteita, kuten pähkinävoita, pähkinöitä, avokadoa ja granolaa. Hedelmien ja vihannesten liikakäytöstä taistelen edelleen pois ja uskon sen tapahtuvan pikkuhiljaa itsestään, kun kroppa ja pää huomaa, että energiaa tulee riittävästi ja hiilareita muualtakin kuin hedelmistä. En siis todellakaan aijo lopettaa rehujen syöntiä, sen verran herkkua ne on eikä lopettaminen ole millään tavalla edes järkevää tai tavoiteltavaa, vaan tarkoitus on oppia kokonaan pois muun ruuan korvaamisesta hedelmillä ja vihanneksilla.

Lounaaksi sweet chili kvinoaa, kikherneitä, vihanneksia ja avokadoa.
Rasvojen lisäyksen huomaa olossa: massu on ruvennut toimimaan ja nälkäsignaalit ovat paljon järkevämpiä. Ennen fiilis saattoi muuttua tyytyväisestä heikottavan nälkäiseksi silmänräpäyksessä, mutta nyt tunnen kun nälkä eka rupeaa vähän huikkailemaan ja kasvaa tasaisesti pitemmällä aikavälillä. Tämä tietysti auttaa luottamaan kropan viesteihin ja syömisen henkinen puoli helpottuu. Joten kaikenkaikkiaan voisin tällain muutamien päivien ajalta todeta, että varsin onnistunut kokeilu ja aijon jatkaa tällä linjalla ehdottomasti.
  Käytännössä nämä muutokset näkyvät mun arjessa niin, että aamupuuro on vaihtunut ruisleipää paksulla avokadohummuskerroksella ja lämpimissä ruuissa on aina läsnä hiilarin ja proteiinien lisäksi jokin rasvojen lähde. Hyvien rasvojen lähteistä saa helposti herkullista vähän mielikuvitusta käyttämällä. 

Aamupalana ruisleipää avokadolla, rahkaa ja jugurttia itsetehdyllä marjasoseellasekä kahvia ja päärynä

Päivälliseksi intialaista tomaatti-linssikeittoa ja itsetehtyä ruisleipää avokado-kikhernehummmuksella



Mitäs muuta mun elämään sitten kuuluu kuin syömistä? Tällä hetkellä on aika hiljaista. Yritän opetella toimeettomuutta ja rentoutumista, sillä mitään arkirutiineja tai velvollisuuksia ei ulkoisilta tekijöiltä tule. Sain onneks porukoilta varastettua koiran tänne uuteen kotiin niin arkipäivät, kun Lauri on töissä, ei tunnu niin yksinäisiltä. Ollaan siis Pepin kans ulkoiltu ja leikitty paljon, saapahan ainakin koira virikkeitä! Koiran kans touhottamisen lisäksi oon pyöriny kirppiksillä, urheillu, leiponu ruisleipää, kokkaillu hulluna, siivoillu, lukenu kirjoja ja lehtiä ja laulanut. En varmaan mitään toivo tällä hetkellä enempää, kuin että saisin töitä, koska vihaan olla vaan kotona toimeettomana Laurin elätettävänä. Haluan kokea itteni tärkeeks ja just nyt fiilis on ku loisella, tylsiintyneellä sellaisella.
  Sunnuntai-iltana me käytiin syömässä ja leffassa, juhlistettiin muka ensviikolla olevaa suhteemme 3-vuotispäivää. Luultavasti oikea syy oli kuitenkin kumpaakin vaivaava vaihtelunkaipuu. Oli ihanaa, ruoka oli hyvää ja elokuvakin tosi vaikuttava. Käytiin kattomassa Everest, jota suosittelen erittäin lämpimästi, jos tykkäät dokumenttityylisistä elokuvista. Tositapahtumiin perustuvuuden huomasi, mutta kokonaisuus oli enemmän kuin hyvä ja koskettava.



perjantai 25. syyskuuta 2015

Ratekäynnin fiilikset

Fiilis on niin perhanan hyvä, vihdoin se on ohi! Keskiviikkona "nautin" kuusi tuntia matikan yo:sta (joka ei mennyt hyvin) ja eilen vielä kävin koululla tekemässä musiikkitiedon kokeen ja yliopistolla hygieniapassitestin, joka meni niin arvaamalla oikein, täydet pisteet! :D Eilen kävin myös aamusta ravitsemusterapeutilla, josta fiilikset on kaikin puolin hyvät. Vein mukanani kahden päivän ruokapäiväkirjat sekä vastikää tekemäni ateriasuunnitelman. Rate oli silminnähden yllättynyt  ja iloinen edistymisestäni ja sainkin vastauksia moneen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen.

Yksi näistä kysymyksistä oli rasvat. Rasvat, rasvojen laatu, rasvojen määrä, rasvojen ajoittaminen, rasvat rasvat rasvat. Olen ollut rasvapelkoinen ja tiedostan sen oikein hyvin, joten hyvien rasvojen määrää oon pyrkinyt lisäämään kokoajan. Oikeestaan tuo rasvapelko alkaa olla historiaa: puuro saa maapähkinävoisilmän, kasvispihveihin heitän auringonkukansiemeniä, paistan ne pannulla rypsyöljyssä ja kauppareissulta matkaan lähtee avokadoja. Saan kuulemma silti edelleen rasvoja niukasti, joten lisäysprojekti jatkukoon. Oon huomannut, että rasvat (esim. tuo maapähkinävoi) piettää nälkää tosi kivasti ja ruokasota-postauksessa puhumastani loputtoman nälän tunteesta on enää jäljellä vain muisto. Oon alkanut tajuamaan, että ei oo mitään järkeä syödä kahta lautasellista salaattia, sillä se ei vie ja pidä nälkää lainkaan niin hyvin kuin esim. uuniperuna kylmäsavulohella (nam!). Salaattiahtauksen jälkeen nälkä tulee nopeaa ja sitten ahistellaan kun muka mikään ei riitä.




Toinen kysymykseni liittyi kuituihin, sillä mahan toimimattomuus sai miettimään, tuleeko kuituja vähän liikaakin. Ei kuulemma tule, vaan tämäkin liittyy rasvojen ja kuitujen määrän suhteeseen, eli kuidut saan pitää ennallaan, kunhan rasvoja nautitaan enemmälti.

Enemmänkin kuulemma saa syödä ja luulenkin kropan alkavan pikkuhiljaa tottumaan ruokamääriin ja ehkä vaatimaan vähän reilummin. Koen kuitenkin olevani siihen henkisesti valmis. Haluan ensisijaisesti keskittyä nauttimaan ruuasta ja tarjoamaan keholleni sitä, mitä se kovasti kaipaa. Tällä hetkellä siis panostan riittävään hiilihydraattien ja hyvien rasvojen saantiin, käytännössä siis syömällä riisiä, pastaa, ruisleipää, pähkinöitä ja mysliä. Rate antoi mukaan myös esimerkkiateria-lapun, johon voin peilata omia syömisiäni ja ottaa vinkkiä tarvittaessa.


Onko teillä jotain lemppareita, mitä tulee hyvien rasvojen lähteisiin? :)

torstai 24. syyskuuta 2015

Vihdoin onnistuneet kasvispihvit!

Erilaiset kasvispihvit on mulla jatkuvan kokeilun alla. Tärkeää on, että pihvit sisältävät proteiinia, pysyvät koossa paistettaessa ja maistuvat hyvälle. Paistan pihvikokeiluni aina pannulla rypsiöljyssä, ja tähän mennessä tuotokset on ollu aikalailla tasoa säälittävä. Jostain syystä eivät penteleet halua pysyä koossa sitten millään. Tänään kuitenkin onnistuin ja sain pihveihin jopa ihan nätin paistopinnan!



Makumaailman näissä oli mielestäni kiva, mutta jos ei maissista välitä niin kokeilut oman harkinnan varaisesti, maissi nimittäin maistui läpi aika voimakkaasti. Luultavasti lukijoissani on joku paatunut oman elämänsä vege-TopChef joka nauraa mut ulos internetistä, koska tää ohje on maailman yksinkertaisin. Mutta ainakin on helppo ja nopea.

Mun ruuanlaitto on tosi suurpiirteistä, enkä todellakaan käytä mittaa (resepteistä puhumattakaan) vaan heittelen aineksia sekaan aikalailla oman pään mukaan mikä näyttää hyvältä. Siispä nää mitat on aika suurpiirteiset. Ja ennen kun kaikki siitä mulle kommentoivat: olisin käyttänyt myös keltuaisen, mutta kananmunaa on vaikea puolittaa, joten päädyin käyttämään vain valkuaisosan. Silti meinas tulla liian vetelää. 

Aineksina siis käytin 
n. 4 rkl kikherneitä (niitä valmiita keitettyjä)
n. 3 rkl maissia
yhden kananmunan valkuaisen ja
1-2 rkl ruisjauhoja koostumuksen mukaan sekä
suolaa, mustapippuria ja valkosipulirouhetta

Sörssäsin kaikki aineet sauvasekottimella vähän sattumia sisältäväksi muusiksi. Taikina-aines jää aika kosteaksi ja löysäksi, mutta asettuu kyllä paistaessa. Tästä ohjeesta paistelin neljä pihviä, jotka sai tällä kertaa kaveriksi riisin. Pottumuusikin sopis varmasti paremmin kuin hyvin.



Maku oli musta tosi hyvä, mutta mausteissa, varsinkaan suolassa, ei kannata pihistellä. Tähän peruspohjaanhan vois kokeilla lisätä esim. punajuuri- tai porkkanaraastetta ja mikseipä maisseja voisi vaihtaa vaikkapa herneisiin. Koostumus oli kuitenkin, kuten sanottua, onnistunut. 
Kokeilu jatkukoon, hyvää ruokahalua!

Ps. Jos myönnät olevasi se Masterchef tai muuten vaan satut tietämään maailman parhaan kasvispihvin ohjeen, älä pihistele vaan pistä jakoon!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Suunnitelmat selvillä

Kyllä on tullu pyöriteltyä, mietiskeltyä, stressailtua, säädettyä ja laskeskeltua näitä syömisiä täällä pienessä päässäni taas. Oon yrittänyt hioa mun ruokavaliosta ja ateriasuunnitelmasta aivan liian optimaalista ja täydellistä. Kunnes tänään se iski: jos en kerta pelkää lihomista, niin miksen vain söisi?! Aloin kaivata vastuunvapautta, en jaksa enää itse hioa. Omilleen muuttamisen seurauksena kaikki vastuu ruokailuista ja ruuasta on luonnollisesti ollut mulla itsellä ja voin myöntää tuon vastuun tuntuneen aivan liian suurelta taakalta kantaa. Olen miettinyt ja analysoinut kehoni tuntemuksia aivan liian yksityiskohtaisesti. Pian huomasinkin selaavani kymmeniä ruokapäiväkirjapostauksia, vertailevani omia tottumuksiani heidän syömisiin ja unohtavan järjenkäytön ihan kokonaan. Mielessä kävi jopa fitness-ruokavalio-ohjeiden noudattaminen. 



Ei ei ei. Kyllähän mää tiedän, ettei tällaiselle perfektionistille grammamäärät sovi enkä siihen halua (saa) edes lähtä. Sitten mää tajusin sen: mullahan on ateriasuunnitelma! Ihan mulle räätälöity ja varmasti ammattilaisen laatima pätevä yksilö. Siispä päätin, ensimmäistä kertaa koko parantumiseni aikana, vapaaehtoisesti ottaa tuon ateriasuunnitelman käyttöön. Huh huh. Tällähetkellä fiilis on hyvinsyönyt mutta iloinen, miksen taunnut tätä aijemmin. Ateriasuunnitelmani ruokamäärät on täysin normaalin ihmisen ruokamääriä, joten en usko edes mitään suurta painonnoususpurttia tapahtuvan. 

Ja tässäpä tämä siis. Tiedän julkaisemisen olevan riski, koska jotkut lukijat saattaa tuntea painetta vähentää omia syömisiään tän takia. Jos tiedät, että alat vertailemaan helposti niin suosittelen koko suunnitelman skippausta :)

Aamupala:
1dl puurohiutaleita
1tl maapähkinävoita
Rahka
Hedelmä

Lounas:
2 perunaa1,5dl riisiä/pastaa
2dl prodea (kastike, 1 pihvi, 4 pyörykkää)
salaattia/keitettyjä kasviksia + raejuusto/salsaa

Päivällinen:
2 perunaa / 1,5dl riisiä/pastaa
2dl prodea (kastike, 1 pihvi, 4 pyörykkää)
salaattia/keitettyjä kasviksia + raejuusto/salsaa
TAI
3dl keittoa + leipä (margariini, leikkele/juusto)

Välipala:
Rahka
Hedelmä

Iltapala:
Rahka
0,5dl mysliä / leipä (margariini, leikkele/juusto)
Hedelmä

+ Treenilisä jos tuntuu siltä

Riisikin teki paluun :)

Eli tosiaan ateriarytmi mulla tällähetkellä tukee tuosta välipalan siirtämistä illalle, näin olen mennyt jo kaaaauan koska päivällinen me syödään tosi aikasin. Mulla on tosi hyvä fiilis tästä, just tätä vastuunvähennystä oon kaivannu. Toivottavasti tää lähtee nyt toimimaan myös käytännössä, tuun myöhemmin päivittelemään fiilinkejä.

Ps. Enää yks yo-koetus jäljellä! <3