keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Millaisen kropan haluaisin?

Mun kroppaihanne on muuttunu vuosien saatossa tosi paljon. Ennen ku alotin salillakäynnin, halusin olla pehmeän kurvikas enkä tavotellu laihuutta. Uskoisin, että tuolloin mun tavotteet oli kaikista järkevimmillään. Salillakäynnin alotuksen jälkeen tavotteet muuttu lihaksikkaampaan suuntaan, mut edelleen tahoin olla pienempi, luulin nimittäin edelleen olevani paljon muita paljon isompi.

Nyt jos mietin millainen on mun unelmakroppa, niin se on toimiva, terve, hoikka muttei luurankomainen.

Kesäkuun alussa



Söpö massu ja kivan pehmeet muodot

Iiihanat jalat ja muutenki sopusuhtanen vartalo



Eli kuten ehkä huomaatte niin ihanne on terveellä pohjalla ja jos joku mulle tollasen kropan nyt antais, minkä vaan näistä nii ottaisin saman tien. Ja tiijän kyllä että mulla on mahollista näyttää ton tyliseltä jos vaan syön tarpeeks (ehkä vähän treenailen), mut se syöminen tässä onki se vaikee osio. Miksen vaan vois jo näyttää tolta?

Tällasta pikapostausta tähän aamuun, nyt pitäs tunkea tuo aamupala ees osaks sisuksiin ja sitten Tornioon :) Tsemppiä kaikille viimesiin koulupäiviin!

Suurin osa kuvista törkeäti We<3itistä lainattuja

torstai 11. joulukuuta 2014

Suurempi ateriasuunnitelma

Tänään aamupäivällä oli siis rate, jossa sain uuen isomman ateriasuunnitelman. Ruokamäärät tuntuu aivan järettömiltä, koska edelleen taistelen saadakseni ees startin määriä alas. Muutamia muutoksia se teki siihen ja edelleen joudun juomaan yhen nutrin päivässä noitten lisäksi, "koska sun tilanne on niin vakava".. Mutta tässä se nyt tulee:

Aamupala:
2 dl valmista puuroa (veteen)
1 vpl leipää, päälle margariinia, 1 vpl juustoa/2 vpl lihaleikkelettä, kasviksia
1,5 dl (rasvatonta) jugurttia
Hedelmä
Teetä/kahvia/kaakaota

Lounas:
2 perunaa tai 2 dl pastaa/riisiä
2 liha-, kala- tai kanapihviä tai 5 pyörykkää ja 1dl kastiketta
 tai
1,5 dl lihakastiketta

1 vpl leipää, päälle margariinia, 3 vpl juustoa, kasviksia
1 dl salaattia + salaatinkastike
1/2 dl keitettyjä kasviksia
1 dl jälkiruokaa (mielellään maitopohjaista)

Välipala:
1 vpl leipää, päälle margariinia, 1 vpl juustoa/2 vpl leikkelettä
1,5 dl rasvatonta jugurttia
Hedelmä

Päivällinen:
2,5 dl laatikkoruokaa tai 3 dl keittoa
1 vpl leipää, päälle margariinia, 3 vpl juustoa 
Kasviksia
1 dl jälkiruokaa (mielellään maitopohjaista)

Iltapala:
2 vpl leipää tai 1 sämpylä/karjalanpiirakka, päälle margariinia, 2 vpl juustoa/4 vpl leikkelettä, kasviksia
1,5 dl jugurttia
Hedelmä
Teetä/kaakaota

Lisäksi:
1×200ml Nutridrink/vrk


Sori kuvaton pikapostaus, väsyttää ja isi vei läppärin mukanaan Helsinkiin. Lupaan että huomenna kertoilen enemmän, hyvää loppuviikkoa! :)

perjantai 5. joulukuuta 2014

Ateriasuunnitelma ja kuulumisia kuvina


1 dl puuroa ja kiivi, ruisleipää margariinilla, kahella kalkkunaleikkeleellä  ja kurkulla, kahvi, vettä, kalsium ja monivitamiini

Aamupala
1 dl valmista puuroa
1 vpl leipää
Margariinia
1 vpl juustoa/ 2 vpl leikkelettä
Kasviksia leivän päälle
Hedelmä
2 dl maitoa (rasvaton käy)
Kahvia/teetä


3 lohipyörykkää ja 1/2 dl riisiä, keitettyä porkkanaa, salaattia, ruisleipä kalkkunaleikkeleellä, margariinilla ja kurkulla, vettä

ja jälkyks hetken päästä kahvi ja kolme Annas ohutta piparia
Lounas
1 peruna/ 1 dl pastaa tai riisiä
1 jauheliha-, broiler- tai kalapihvi tai 3 pyörykkää ja 0,5 dl kastiketta
 tai 1 dl lihakastiketta
1 vpl leipää
Margariinia
1 dl salaattia
0,5 dl keitettyjä kasviksia
2 dl maitoa
1 dl jälkiruokaa

Pieni omena kanelilla, yosan Punaiset marjat -kauravälipala ja kahvia
Välipala
1,5 dl jugurttia
Hedelmä
Teetä/kahvia


1 dl spaghettia, lihamureketta, salaattia, sämpylänpuolikas margariinilla, kinkkuleikkeleellä ja kurkulla, vettä ja hedelmäsalaattia (banaania, päärynää ja limenmehua)
Päivällinen
1 dl laatikkoruokaa/risottoa tai 2 dl keittoa
1 vpl leipää
Margariinia
1 vpl juustoa/ 2 vpl leikkelettä
Kasviksia
2 dl maitoa
1 dl jälkiruokaa

Ja iltapala teijän valitettavasti vaan täytyy kuvitella :D mutta siinä olis kummatkin puolet ruisleivästä, margariinia, yleensä siivut juustoa ja kurkkua + iso kuppi Clippersin mustikka ja mustaherukka -hauduketeetä.

Iltapala
2 vpl leipää
Margariinia
2 vpl juustoa/ 4 vpl leikkeletttä
Kasviksia leipien päälle
2 dl maitoa
Teetä

Isosisko kävi eilen viettämässä mun kans iltaa ja opettamassa virkkausta, tässä illan tulos :D

Peppi 5v, tällähetkellä erittäin siivottoman trimmin omaava villakoiruus <3
Ootd, käytiin äiskän kans kirppiksellä :) 
En tiijä miks tää värjää osan tekstien taustat, toivottavastti se ei häiritte. Mutta sellasta tänne tänään, kohta Lauri tulee ja katotaan varmaan leffaa ja silleesti, kiva ilta tiedossa :) Hyvää viikonloppua kaikille! :)

torstai 4. joulukuuta 2014

50 kilon matka kuvina - Osa 2

BMIn mukaan 163 senttimetriä pitkä tyttö on normaalipainoinen maagisessa numerossa 66,4kg. Tuon painon saavutin siis 2013 kesällä, kuten viimeosassa totesinkin. Tuona kesänä liikuin tosi paljon, maanantaista perjantaihin kävin ensin tosi fyysisessä kesätyössä (siivoustyötä) jonne pyöräilin 5km suuntaansa. Töiden jälkeen lähettiin salille, elikkä kävin viis kertaa viikossa salilla. Karkkipäivän pidin perjantaisin, yleensä söin sellasen Fazerin 180g karkkipussin. Syöminen ei ahistanu mutta söin tietoisesti liian vähän koska halusin laihtua ja polttaa rasvaa. Tuona kesänä ostin myös maantiepyörän, Lauri harrastaa pyöräilyä, ja käytiin kahestaan 25-35 kilometrin lenkki joka sunnuntai. Tuo kesä oli ihanaa aikaa, grillattiin paljon ja olin tosi onnellinen.

Heinäkuun alkua 2013, 65kg


Koulun (eli lukion tokavuoden alkaessa) painoin 63kg. Tavotepaino oli tasasesti laskenu painonkin laskiessa: ensin tavotteena oli päästä normipainoon, sit 62kg, sitte 58kg, sitten päätin pudottaa 55kg:seen asti. 

Oon päättäny mennä 55kgseen asti. Tuntuuko musta sillon hyvltä ja normaalilta? En tiijä, kattoo sitten. Nyt aijon reenata kovaa, niinku tähänki asti, ja yrittää syyä vähän isompia annoksia.
T: Päiväkirja 13.12.2013

Uudenvuodenlupauksena lupasin lopettaa tavotteellisen laihutuksen, olin huomannu että mulle ei ehkä riitä mikään paino, mitä jos mikään paino ei tuntus tarpeeks hyvältä? Niihän siinä sitten kävi.
Uutena vuotena paino 57kg, joka lähti putomaan aikas reippaasti ja synttärinä 24.1 olinki jo tavotteessa, 55kg. Hetken maltoin ajatella että piänki sen siinä, etten lähe enää laskemaan. Treenasin ihan liikaa, monta kertaa päivässä ja painon paikallaan pysyminen oli mulle pakkomielle. 

 

Maaliskuun lopussa alotin "kesäkiristelydietin": halusin ns. viimeset rasvat pois jotta voisin olla rannalla bikineissä tyytyväisenä itteeni. Aloin laskea kaloreita ja olin sitä tyytyväisempi mitä pienemmillä kaloreilla pärjäsin. Kalorit alko tosissaan hallitteen kaikkea elämistä ja menin paniikkiin jos en tienny tarkkaan paljonko olin syöny. Paino tippu nopeasti ja aloin pikkuhiljaa itekki ymmärtää että syön ihan liian vähän. En halua kirjottaa mitään tiettyjä kaloreita tähän, ettei kukaan ota vinkkiä. 

Norjassa keikkamatkalla kävin tekemässä aamutreenejä ennen aamupalaa ja virallisen ohjelman alkamista. Huhtikuun loppua 
Yritys syyä enemmän oli kova mutta ahistus vielä kovempi: kesäkuun alkaessa paino eli tippunu 51 kiloon ja kehonkoostumusmittaus paljasti rasvaprosentin olevan 18,9% johon olin tosi tyytyväinen.

Pyydän anteeksi alastomuutta :D paino 51,5kg, rasva% 18,9, 7.6.2014
Paino putosi, voimat hiipui. En voinu syyä _mitään_ minkä kaloripitoisuutta en tienny ja punnittin omenatki grammalleen. Treenasin paljon ja yritin nostaa päivittäisiä kaloreita johonkin järkevälle tasolle. Lauri oli uskomaton tuki ja ilman sitä oisin nyt paljon huonommassa kunnossa. Heinäkuun tein tosi fyysistä kesätyötä, siivoomassa taas kerran, ja huomasin kuinka olematon syöminen sai mut tosi heikoks ja voimattomaks. Jaksoin vaan vaivoin tehä työt, mutta töitten jälkeen menin silti salille.

Kun paino meni alle 50 kilon, yritin oikeesti pysäyttää laskusuunnan mutta sairaus vaan tiukensi otettaan. Sairauden takia en voinu lähtä perheen mukaan Kreikkaan ja eristäydyin aika täydellisesti, mun elämään kuulu Lauri, reenaaminen ja kalorit. Tässä vaiheessa olin kyllä alkanu jo vähentään ja rauhottaan treenaamista, koska mua alko monesti pyörryttään treenatessa, oli rytmihäiriöitä enkä vaan jaksanu enää. Kroppa alko tuntua turhan luiselta mutta sairaus ei päästäny otteestaan. 

Vasen kuva 47kg, oikeanpuoleinen 44kg

Elokuussa kerroin äitille että mulla on ongelmia syömisen kanssa ja menin ODLn klinikalle, jossa olin kunnes sain lähetteen OYSin avohoitoon lokakuun alkupuolella. Hoidosta huolimatta paino jatko laskuaan ja oireet paheni. Sairaus oli järkyttävän vahva. Oli joitakin tsemppijaksoja mutta paljon valehtelua ja huonoja, erittäin huonoja jaksoja. Aloin näyttää luurangolta ja vaikuttaa zombilta. Jollain ihmeen keinolla kirjotin syksyn kirjotuksista pitkästä enkusta ja biologiasta kummastaki E:t. Mikään ei tuntunu auttavan, paino sen kun laski. Eka osastolla uhkailtiin, sit sinne pistettiin (mut kuten jo tiijätte en sielä ole koska se ei ollu mulle oikea paikka, tässä siitä lisää). 


Ja tässä sitä ollaan. Nyt menee paremmin mutta jokainen päivä on silti taistelua. Eilisessä hoitopalaverissa ne sano että kotona painon on pakko nousta, jos ei nouse nii niillä on täydet valtuudet kirjottaa pakkohoitolähete jonka ne myös heti kirjottaa. Mut viiään heti kidutusosastolle jos en saa syötyä tai ahistus kasvaa liian isoksi. On vaikeita hetkiä mut suurimmaks osaks tää on ollu ihan okei :)



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

50 kilon matka kuvina - Osa 1

Täytyy tehä tää potausidea parissa osassa, sillä tajusin että tästä tulee ihan järkkypitkä (ja kuvien lisäilyssä ja rajauksissa menee ikuisuus) jos pistän monen vuoden kuvat samaan postaukseen. Joten tässä Part 1: Matka normipainoon, ekat 23 kiloa :)

Painan nyt reilu 50 kiloa vähemmän ku olen painavimmillani ollut. Paino josta lähtiin alunperin laihduttamanaa oli 89kg, olin sillon täyttänyt just 15 vuotta. Muistan sen päivän hyvin kun olin kasiluokan terveystarkastuksessa ja terkkari kertoi että mun paino on huolestuttavan korkea ja varas mulle ajan OYSiin nuorten diabeteslääkärille. En mää tajunnu että se oli niin korkea, että olin oikeesti niin ylipainonen. Kyllähän ne läskit mua häiritti mutta en ollu ajatellu että se lihavuus vois aiheuttaa jotai sairauksia. Diabetesta mulle ei luojan kiitos ikinä ehtiny tulla, joten sinänsä oon kiitollinen sille terkkarille että se puuttu asiaan. 

Aloin laihduttaa: harrastin kahvakuulausta ja yritin parhaani mukaan vähentää hiilarimässäilyä (saatoin syyä iltapalaks 8 paahtoleipää..). Herkuttelin silti paljon ja elin ihan tavallisen yläasteelaisen elämää, painonpudotus ei sinänsä ollu vaikeeta enkä sitää liikoja ajatellu. Kevääseen mennessä olin pudottanu 6 tai 7 kiloa.
Riparikesä eli 2011
Ysin päättärit 2012
Kesä -12 (Haha kauhee kuva :D)
Ysin jälkeen menin lukioon ja lokakuun alussa alettiin Laurin kans seurustelemaan. Ysiluokan aikana paino ei ollu kauheena laskenu, en ollu kiinnittäny siihen liikoja huomiota ja itsetunto oli tosi hyvä. Tiesin olevani kurvikas ja ylipainoinen mutta siitä huolimatta olin tosi sinut kroppani kanssa. 

Lukion 1. vuoden syksyltä, paino n. 78kg
Keväällä rupesin käymään salilla ja seurustelun (Laurin ravinto- ja liikuntatietouden) myötä paino alko tippua taas. Herkuttelin edelleen ja söin tosi vapaasti, talvella kävin juoksulenkeillä mutten liikkunut mitenkään paljoa, about huhtikuusta lähtien kävin salilla ja kesään mennessä paino oliki pudonnu kymmenisen kiloa. 
15.6.2013 musta tuli BMIn mukaan normaalipainoinen. Se oli mulle ihan maailman isoin asia ja olin niin onnellinen ja ehkä jopa vähän shokissa :D

 "Kaikenkaikkiaan yks elämäni käännekohdista ja paras päivä pitkään aikaan! <3"
T: päiväkirja

Norrmipaino :)


Ja vielä kuva heinäkuulta -13

tiistai 2. joulukuuta 2014

Ateriasuunnitelmasta

Oon miettiny pääni puhki saanko vai enkö saa kirjottaa sitä OYSistä saamaani ateriasuunnitelmaa tänne. En kuitenkaan muista että mua ois kielletty, ja onhan täällä netissä niin hitosti muidenki laittamia suunnitelmia, jopa ihan kuvia niistä lapuista yms, joten aijon nyt kirjottaa sit sen vaan tänne. Tää on siis se kuin mää syön tällä hetkellä, äiti annnostelee mulle joten en pääse huijaamaan. Ja kuten jo mainittinki vissiin, tää suurenee jo sit ensviikolle.

Aamupala
1 dl valmista puuroa
1 vpl leipää
Margariinia
1 vpl juustoa/ 2 vpl leikkelettä
Kasviksia leivän päälle
Hedelmä
2 dl maitoa (rasvaton käy)
Kahvia/teetä

Lounas
1 peruna/ 1 dl pastaa tai riisiä
1 jauheliha-, broiler- tai kalapihvi tai 3 pyörykkää ja 0,5 dl kastiketta
 tai 1 dl lihakastiketta
1 vpl leipää
Margariinia
1 dl salaattia
0,5 dl keitettyjä kasviksia
2 dl maitoa
1 dl jälkiruokaa

Välipala
1,5 dl jugurttia
Hedelmä
Teetä/kahvia

Päivällinen
1 dl laatikkoruokaa/risottoa tai 2 dl keittoa
1 vpl leipää
Margariinia
1 vpl juustoa/ 2 vpl leikkelettä
Kasviksia
2 dl maitoa
1 dl jälkiruokaa

Tämän päivän lounas: pieni itetehty ruisleipä juustolla, äiskän herkkusieni-lihamukeretta (kuvan ottamisen jälkeen otettiin tuo isoin pala pois koska tossa oli liikaa),  peruna ja porkkanaa, salaattia ja vähäsen äiskän tekemää sitruunahyydykekakkua (jonka söin vasta myöhemmin koska olin ton ruuan jälkee iha hemmetin täynnä :D Mut söimpä kuitenki)


Iltapala
2 vpl leipää
Margariinia
2 vpl juustoa/ 4 vpl leikkeletttä
Kasviksia leipien päälle
2 dl maitoa
Teetä

Näitten lisäks oon juonu yhen nutrin päivän aikana, aamupäivällä puolet ja illalla joskus sit loput.
Maitoja mun ei oo vielä tarvinu juoda, ja eilinen oli eka päivä ku mulla oli nuo margariinit leipien päällä. Suunnitelmaa kuuluis vielä salaatinkastikekkin mutta tehtiin äitin kans diili ettei mun tarvii sitä koska YÖK :D Jugurtti jota syön on rasvatonta tai yosan kauravälipala. Jälkiruokina esim. eilen oli lounaalla luonnonjugurttia vadelmilla ja päivällisellä äitin tekemää luumurahkaa. Leivät mitä syön on pääosin äiskan tekemiä ruisleipiä, ne on kyllä tosi hyviä.

 


Kuvitusta vihdoin! Ostin ton mekon ja neuleen BikBokista viime lauantaina, mekko makso 5€ ja neule 15€, ihan hullut alennuket oli! Sain käsiini isin läppärin joten postauksia on nyt ootettavissa runsailla kuvapläjäyksillä, aattelin tehä ainaki ruokapostauksen, "minä eri painoissa" -postauksen, tyylipostauksen ja joululahjapostauksen :D Heittäkää kommenttia mikä kiinnostais ja saa ehotella muitaki postausideoita, tässä kun tätä aikaa on :)

Mulla on hyvä fiilis, syönnit ei ahista iiihan kauheena (en saa enää paniikkikohtauksia/itke pöydässä eikä mahaan satu enää yhtään niin paljon ku viikko sitten) eikä painokaan ahista vaikka se on kuulemma vähän noussu, mut niihän sen pitiki! Ihmeesti se nostaa mielialaa ku ei oo kauhee nälkä kokoajan. Ainoot asiat mitkä vähän varjostaa on se, etten saa nukuttua oikeestaan yhtään yöllä, viimeyönä tuli unta yhteensä ehkä joku kolmisen tuntia. ja sit se ku meinasin pyörtyä aamulla, voimat ei vieläkään oikeen riitä suihkussakäyntiin, tulee rytmihäiriöitä ja pulssi nousee hiton korkeeks ja sit silmissä sumenee. Onneks äiti oli siinä nii se sit talutti mut sänkyyn.

Mut hei pitäkää tekin lippu korkeella ja syökää ihmiset, nyt sais herkutellaki ku jouluki tulossa! :D

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kotona sittenkin!

Täällä kirjottaa yks aivan uskomattoman onnellinen tyttö! Toki vähän ahistunu ja toosi väsyny, mut onnellinen. Tätä on vaikee selittää, mutta siis: menin äitin kanssa aamulla sinne psykiatriseen päivystykseen ysiltä, niinku oltiin lääkärin kanssa sovittu. Vartinyli kympin maissa päästiin huoneeseen (ku oltiin eka tunteroinen seurattu remppamiesten roudaavan sänkyjä ja pöytiä hissiin), jossa oli kolme tyyppiä, jotku kaks lääkäriä ja sairaanhoitaja. Sit ne alko puhuun ja kertoon siitä osastosta millasta se on yms. Se oli kuulemma vielä vähän kesken, remppa just loppumassa (se aukes tänää), oisin eka ja ainut potilas siellä tällä hetkellä. Sit alko paljastuun kaikenlaista muutaki kivaa:
1. Mun puhelin otetaan pois
2. Ainut aktiviteetti mitä niillä on tarjota on telkkari
3. Läppäreitä tms saa käyttää klo 16-20 välillä
4. Ei ulkonakäymisiä
5. Soittaa saa sopimuksen mukaan osaston puhelimella jos neuvotteluhuoneeseen on mahollista päästä
6. Virikkeinä siis kirjat ja lankakerä (jos on omat mukana enkä osaa ees neuloa)
Eli toisinsanoen: ei käytännössä mitään sosiaalista elämää (koska oisin vieläpä ainut potilas), ei mitään tekemistä, rempan keskellä VOI TERVE

Ku olin kuullu nuo jutut, sanoin niille että en oo pakkohoitolähetteellä, joten ette voi pakottaa mua jäämään. Ja määhän en ollu jäämässä, en hetkeksikään. Tiijän että se on riski koska mun terveydentila on niin heikko ja jos en saa syötyä nii se on aika äkkiä ambulanssikyyti tonne helvettiin. Mut oon nyt siis saikulla niinku äitikin, ja yritän kotona. Se paikka on maanpäällinen helvetti oikeesti, ja koska tiijän, että joudun sinne jos syöminen ei kotona onnistu, niin motivaatio syödä on kova. Äiti laittaa mun ruuat ateriasuunnitelman mukaan, jota suurennetaan ensviikolla ihan niinku sitä ois suurennettu siellä osastolla. Kirjotan ihan just erillisen postauksen siitä ateriasuunnitelmasta :) Oon jonossa toiselle osastolle, joka on hoito-osasto, tuo oli akuuttiosasto.

Mutta tosiaan nyt mun tehtävänä on syödä, lihota ja levätä. Kotona, ihan niinku halusinki. Vähän (paljon) tuo ruokamäärä ahistaa mut tiijän että on pakko.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Viimenen päivä kotona

Viimenen päivä. Fiilis on ollu vaikee ja tyhjä. Oon itkeny paljon, mua pelottaa. Joulumusa lievittää ahistusta, mutta on se silti kokoajan läsnä. Ja ku ahistaa, en pysty oikeen syömään, joten nälkä on vaivannu ja paljon oon vähennelly ruuista. Eniten pelottaa varmaan sen takia ku ei yhtään yhtään tiijä mitä tapahtuu tai millasta siellä on. On vaikee valmistautua tuntemattomaan. Miltä siellä näyttää, millasta se ruoka on, onko siellä yhtä vaikee syyä, saanko oman huoneen ja onko siellä omat vessat, pystynkö olemaan itkemättä (ees osan päivästä), kui usein Lauri saa tulla käymään, oonko unohtanu pakata jotai oleellista?

Haluisin vaan levätä. Lukea ja nukkua. Kotona.
Mut sinne sitä ollaan menossa. Aamupala kotona ja menoks.

Ainii, ootteko lukenu Stephen Kingin kirjoja? Mää lainasin eilen Uinu uinu lemmikkini ja oon nyt lukenu vajaa 100 sivua, vaikuttaa mielenkiintoselta. Joten aattelinki että jos joku siellä ruudun toisellanpuolella on lukenu Kingiä/muita samantyylisiä nii suositelkaa! Oikeestaan kaikki hyviä kirjoja saa suositella :) Aijon selvitä osaston lukemalla, kerranki on aikaa. Toivottavasti.

Ihme postaus taas kerran. Ei järjen häivää. Mut ei mun elämässä oo.  Hyvää adventtisunnuntaita ja alkavaa viikkoa everybody (te kaikki kolme :D)!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Maanantaina osastolle

Ei valinnanvaraa. Uutinen täysin puskista, nyt se sitten on eessä. Sitä tietää että se osasto on uhka muttei sitä tajua että NYT. Oikeesti ne ois pistäny mut sinne jo tänään, viimestään huomenna, mutta se paikka on täynnä maanantaihin asti.

Shokki. Miks mää? Miks nyt? Vittu miks minä!? Ensimmäinen reaktio oli EI. Ei ei ei en mee, en varmana mee. Sanoivat ettei valinnanvaraa. Joko meet tai pakkohoito.

Nyt oon kotona. Puhunu äitin kans, Laurin kans, isin kans. Käytännönasioista, opiskeluasioista. Puhunu, käyny läpi, totutellu ajatukseen. Ainaki kolmeviikkoa pois kotoa. Muutan pois kotoa, enpä vuosi sitten kuvitellu että mun "eka oma kämppä" ois OYSin psykiatrinen osasto :D Nyt olo on ihan hyvä. Parempi mennä, parantua kerralla kunnolla ja jatkaa elämää.

En ois ikinä uskonu. Minä, psykiatrisella osastolla. Mutta totta se on, maanantaina siis edessä sinne siirtyminen hetkeks. Että hyvää joulunodotusta vaan itse kullekkin!
Kirjottelen jotain järkevää huomenna tai joskus, nyt päässä liikaa ajatuksia, liikaa nutridrinkkiä, kaikki tuntuu epätodelliselta.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Tavallista ruokaa?

Koen tarvetta kirjoittaa, aiheet pyörii mielessä mutta teksti ei tule. Paino mietityttää, sillä tänään oli punnitus. En saa enää nähä mun painoa, enkä toisaalta haluaiskaan, mutta tietämättömyys on myös tuskaa. Tiijän kuitenki että jos tietäisin sen painon, nousun tai laskun, se sais mut syömään vähemmän. Ristiriitasta, koska söisin vähemmän vaikka paino ois laskenu, mutta kuitenki oisin pettynyt jos se ois laskenu. Vai oisinko sittenkään, sanonko vaan niin?

Joskus musta tuntuu niin kaksnaamaselta. Sanon kaikille että "juu en saa ostaa liian tiukkoja vaatteita että on sitte kasvuvaraa" ja "sitte ku paino on noussu nii tietenki pitää tehä sitä ja tätä" mutta en oikeesti tee MITÄÄN painonnoston eteen. En vaan kykene siihen. Sairaus hallitsee mun elämää ihan supervoimakkaasti ja vaikka voisin syyä käytännössä mitä haluan, syön edelleen niitä kuivia laihisruokiani ja väitän nauttivani niistä. Oi ku tykkään keitetystä parsakaalista ja kalkkunaleikkeleestä kurkulla ja tomaatilla. Öö enkä tykkää. Tykkään mausteisesta ruuasta, suklaasta, kiinalaisesta, tortilloista, perunamuusista ja lihapullista, paahetuista ruispaloista vihreellä turunmaa-juustolla ja oivariinilla, grillatuista kananvartaista. Valkosipuliset uunikasvikset ja uunilohi, ah. Nuo kaikki on sellasia ruokia mitä haluaisin pystyä syömään. Aika tavallisia ruokia ne on aina meijän perheessä ainaki ollu, koska tehään (tehtiin) paljon etnisiä ruokia itte kotona eikä aina vaan takeawayta.

Osa musta sanoo että mikset sitten vaan ala syömään niitä? Oiski niin helppoa. Sitten tulee ajatus että miksei se vaan olis niin helppoa? Kaikkien noitten ruokien syöminen kuuluu käsittääkseni normaaliin elämään, jos vaan niin haluaa. En mää olis millään tavalla epänormaali tai erottuva jos alkasin vaan herkuttelemaan kerran pari viikkoon suklaapatukalla, tai hommaisin vaikka suklajoulukalenterin ekaa kertaa kolmeen vuoteen. Tai söisin grillattuja kananvartaita tai perunamuusia. Tai MAMA's nuudeleita!

Berliininmatka lähestyy, samoin joulu. Oon elätelly toiveita normaalista joulusta, että jaksaisin syyä kunnon jouluaterian, ahistumatta, herkutella mun lemppari joulusuklaalla ja nauttia siitä fiiliksestä kun kalorit ei kertois minkä kohan porkkanalaatikosta saat ottaa lautasenreunalle jottei se saastuta muita ruokia. Berliiniin en ees pääse jos oon liian huonossa kunnossa, mutta en tarkkaan tiijä mikä se liian huono kunto on. Osastolla en sillon kuitenkaan voi olla koska koko osasto on sillon joululomalla. Uskon että tohon asiaan tulee joku selvyys 3. pvä ku mulla on OYSin arviointijakson palautteenanto. Se jännittää, en oo pystyny syömään ees starttia kotona joten osastolla ne varmaan mua uhkaa, tai "suosittelee".

Mutta iloisempiin aiheisiin, Lauri pääsi eilen inssin läpi! Se tulee tänne puol ykstoista ja lupas kuskata mut sitte fyssarille. Ootan sitä fyssarikäyntiä, koska pääsen sinne vaan rauhottuu, lepäämään, avautuun ja vaikka nukkumaan tunniksi jos niikseen tulee. + se fyssari on aivan ihana ihminen :) Mullei myöskään oo tänään koulua, eikä oo Laurillakaan.

Viikonloppuna siivosin mun huonetta varmaan 10 tuntia yhteensä (joo se oli ihan kamalassa kunnossa) ja äiti kävi ostaan mulle Haaparannan IKEAsta lipaston, joka sunnuntaina ja eilen koottiin. Eilen illalla sit alotin sisustelemaan tota huonetta joulua varten ja se on nyt jo tosi kiva. Vielä pitäs viiä remonttipahveja vähä pois ja jotain juttuja järkkäillä hyllyille muttei enää mitään isoa. Menipä turhaksi selittelyksi :D Toivottavasti eksytte kommentoimaan ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Syömisen sietämätön vaikeus

 Ruoka, ruokavalio, ateriasuunnitelma, dietti, bulkki, herkku, hifistely, kiristely. Fitness on 80% ruokavaliota ja vain 20% treenausta.
Kalorit, lihasmassa, peruskulutus, tarpeeksi, liikaa, liian vähän.
Syömisestä ja ruokailusta on tehty mun mielestä ihan järkyttävän vaikeeta ja monimutkasta. Voin rehellisesti sanoa että toi on yks syy minkä takia sairastuin.

Puolitoista vuotta sitten keväällä painoin noin 70-72 kiloa. Olin siihen mennessä laihduttanu vajaa 20 kiloa (pahimmillaan painoin 89kg) ruokavaliota maltillisesti muuttamalla, eli karsin hiilareita ja lisäämällä liikuntaa, suurimmaksi osaksi kahvakuulausta. Sillon keväällä sitten uskaltauduin ekaa kertaa kuntosalille ja rakastuin! Tuloksia tuli, rauta kasvoi ja tyttö kutistui. Treenimäärät nousi sitä myötä kun innostus vain lisääntyi ja aloin treenata yhdessä poikaystäväni kanssa. Lukion kakosvuoden eli viimevuoden treenasin noin 5-7 krt viikkoon salilla ja sen lisäksi poljin kotona spinningiä, tein erilaisia HIIT-harjotuksia, kiertoharjottelua, lenkkeilin, elin täydellisessä treenihuumassa. Tuntui että oon löytäny oman paikkani ja juttuni tässä maailmassa ja fitneksestä muotoutui suuri osa mun identiteettiä. Olin se tyttö joka eli ja hengitti treeniä, paistettua kanaa ja herkkukieltoja. Olin oikeesti tosi onnellinen mutta kyllähän ruokailut rajoitti jo sillon mun elämää, esimerkiks ravintolakäynnit ja tyttöjen herkutteluiltamat oli vaikeita ja stressaavia: repsahanko, voinko, paisunko mää nyt sit heti, lähteekö käsistä?

Tämän vuoden alkukeväällä alotin kesäkiristelydietin. Sen tarkotus oli olla sellanen pieni ja viimeistelevä, viimeset rasvat pois. Paino oli sillon about 54 kiloa. Rajotin kalorit 1700:taan ja löysin kalorien laskennan ihmeellisen maailman kaikessa kauneudessaan ja kamaluudessaan. Pikkuhiljaa tuo sallittujen kalorien raja laski, laski laskemistaan. Loppukevääseen mennessä elämä pyöri täysin syömisten, kalorien ja kulutuksen ympärillä, muu elämä jäi erittäin vähälle. Kesä oli treenausta mutta vähevissä määrin, sillä voimat oli yksinkertaisesti niin vähissä. Tiesin syömisen olevan mulle ongelma.
Elokuussa kerroin tilaanteesta itkien äitille. Se otti sen ihanasti ja pääsinkin heti hoitoon ODL:lle. Se hoito ei kuitenkaan tuntunu toimivan, paino laski laskemistaan ja se makso ihan kauheena! Pyysin tk:n lääkäriä kirjottamaan mulle lähetteen OYSille ja muutaman mutkan ja puhelun jälkeen sinne lopulta pääsinkin. Siellä hoito on mulle paljon sopivampaa, mutta paino on silti vaan laskenu kokoajan ja jos se jatkuu samalla tavalla nii oon kuulemma osastolla ennen ku vuosi vaihtuu, mikä on hemmetin pelottavaa. Taistelen viimeseen asti kotona ennen ku mun täytyy sinne mennä.
Motivaatiota syömiseen silti löytyy, koska tilanne on jo niin huono. Ei oo muuta vaihtoehtoa kuin syyä ja tiijän sen ja aijon oikeesti tehä kaikkeni että painonlasku pysähtyis ja se lähtis myös nousuun!

Lupaan lisäillä kuvia musta eri vaiheissa heti ku saan kuvien lisäyksen toimimaan, koska nää postaukset on maailman tylsimpiä tällei ilman kuvia :D

perjantai 21. marraskuuta 2014

Vähän minusta ja tästä päivästä



Hei vain!
Kai tiedät, kuinka vaikeeta kaikki on aina alottaa? Pätee näköjään myös bloggaamiseen!

Voisin näin alkuun kertoa jotain ittestäni. Oon tosiaan pohojosen tyttösiä, Oulun seudulla koko elämäni asustellut. 18-vuotias abi, haaveina joko lääkis tai luonnontieteiden tiedekunta Oulun yliopistossa. Tytär, sisko, tyttöystävä, muusikko, halutessaan itsepäinen junttura ja toivoton teeaddikti.

Mutta se syy miksi tämän blogin vihdoin perustin on syömishäiriö. Tarkemmin anoreksia. Oireiluni alkuajankohtaa on vaikea määrittää, mutta syöminen on hallinut elämääni enemmän tai vähemmän viidestä kolmeen vuotta. Historiastani lupaan ja aijon kirjotella tulevaisuudessa paljon, sillä uskon että menneisyyden ymmärtäminen on avain valoisampaan tulevaisuuteen. Ja sinne tämä hämmentynyt tyttönen on matkalla; kohti valoisampaa tulevaisuutta, vapaaksi anoreksian rajoista, ahdistuksesta ja säännöistä. Päivä kerrallaan mutta positiivisiin asioihin vakaasti keskittyen. Tervetuloa seuraamaan matkaani!

Ja sitten tähän päivään. Meillä on koulussa koeviikko ja mulla ei ollu muuta koulua ku yhteiskuntaopin valmistava tunti. Enää yks koe ja koeviikko on ohi! Ihanaa, mutta toisaalta pelottava koska lukion (toivottavasti) viimenen jakso alkaa ja sitten ois kirjotukset. Hui!
Aamulla mulla oli psykofysioterapeutti OYSillä. Oon tosiaan hoidossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa syömishäiriöklinikalla. TAT ja EDI ja jotain sellasta. Niistäkin postausta tulevaisuudessa, mutta tänään tosiaan oli fyssari. Se terapeutti on ihan tosi mukava ja ihana. Tehtiin kehonkuvakysely sillein että menin makaamaan semmoselle matolle, tyyny pään alle ja huopa päälle niin että oli mahd hyvä olla. Se kyseli kaikkea "Millaisena koet alaraajasi?" Ja "Miltä sinun ja maton kosketuspinta tuntuu?" yms, joihinki oli tosi vaikee vastata. Sitten se kyseli väsymyksestä ja siitä osaanko rentoutua. Siihen asti se oli ollu kuitenki aika helppoa mutta sit ku tultiin siihen väsymykseen nii murruin ihan kokonaan. Aloin vaan itkeen koska jotenki ne tunteet tuli niin voimalla päin.

Epätoivo, väsymys, yksinäisyys.

Pikkuhiljaa rauhotuin mutta se kokemus olin jotain ihan hullua. Tajusin kuinka kireellä oikeesti oon. Kyllähän mää sen tiedän etten pysty rentoutua koska alan heti itkeen. Sovittiin ensviikolle aika jollon meen sinne vaan harjotteleen rentoutumista ja lepäämään.

Syomisistä vielä sen verran että yritän tällähetkellä noudattaa OYSin starttilistaa, jossa on 1400kcal. Se on ollu mulla nyt viimeviikon tiistaista mut en oo yhtenäkään päivänä saanu niitä kaikki syötyä. Tänään syömiset on menny ehkä vähän huonommin ku eilen. Huomenna kirjotan tosta ateriasuunnitelmasta ja syömisistä enemmän :)

Siinä vähän alkua musta, nyt poikaystävälle, moikkismoi! :)

(Kuvien lisäys ei valitettavasti onnistu, argh!)