perjantai 29. toukokuuta 2015

Vielä jonakin päivänä minäkin


..pääsen ylioppilaaksi.

..pystyn syömään julissa tarjoiluja eikä tarvii erottua joukosta ravintolisillä.

..voin elää pelkäämättä lihomista.

..olen päivän ajattelematta kaloreita

..ja napostelen huoletta (kesällä ois kiva syödä vaikka jätski, olkoon se tavoitteena).

..jaksan tehdä töitä.

..pääsen opiskelemaan kunhan keksin mikä haluan olla isona.

Mutta mää kuitenki pystyn jo paljoon!

(Kuva täältä)
..pääsen matkustamaan Kreikkaan kesäkuun lopussa!


..pystyn soveltamaan ruokailuja!

..pystyn urheilla ilman pakkoa!

..jaksoin hakea töitä, sain paikan ja ALOTAN MAANANTAINA! :))

..jaksan panostaa parisuhteeseeni!

..suunnitella ja välittää tulevaisuudestani!

..pystyn syömään poikkauksetta viisi kertaa päivässä

..ja niin paljon erilaisia ruokia että sallituja alkaa kohta olemaan kiellettyjä enemmän

..ja rehellisesti sanomaan, että pystyn jopa nauttia ruuasta!

Kun pysyy positiivisena, elämäkin on paljon valosampaa.
Me ollaan kaikki vastuussa omasta onnellisuudestamme. Tällähetkellä mää olen onnellinen.
Toivottavasti sääkin! ♡

Ps. Muistattehan halutessanne lisätä mut luettavien listaan, sillä blogilista lopettaa toimintansa maanataina :) 
Tai sitten jos osasin, voitte seurata mua myös bloglovinissa!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kun toisen vaikeus antaa voimia

Tästä aiheesta on varmaan ymmärrettävästikin vaikee hahmotella tekstiä, joka olis neutraali kaikkia lukijoita ajatellen. Mutta haluan kuitenki yrittää kirjottaa, sillä tää aihe on käyny mun mielessä aina tasasen epätasaisin väliajoin. Toivon että osaan kirjoittaa ketään loukkaamatta.
  Puhun siitä henkilökohtaisesta tsempin tunteesta, joka tulee spontaanisti jos luen erittäin vaikeassa tilanteessa sairaudessaan olevien henkilöiden blogeja. En itse seuraa kenenkään laihuuteen pyrkivän blogia, mutta silti joskus sellasia tulee silmäiltyä. Kun itse olin jumissa sairauteni kanssa syksyllä ja talvella, luin noita blogeja useamminkin, olin niihin ehkä vähän koukuttunu ja tapoin aikaa ja tylsyyttä tirkistelemällä muiden elämiä.
  Tiedättekö mitä tarkotan, jos käytän termiä "pro-anavaikutus"? Yritän tuolla tarkoittaa sitä ilmiötä, kun sairastavan oma sairaus pahenee hänen imiessään vaikutteita muilta sairastavilta. Tää voi tapahtua internetissä tai vaikkapa osastolla ollessa. Eikä se välttämättä tarkota sen lukijan tietosta vaikutusalttiutta vaan myös erilaisia alitajuisia reittejä. Kun huomaa uusia tapoja "toteuttaa" sairautta, niitä ehkä koklaa kokeiluhalusta tai vahingossa liittää omaan elämäänsä. Esimerkkinä bulimisen oireilun huomaaminen ja aloittaminen blogien innoittamana.
  Tästä ilmiöstähän ne äiditkin on huolissaan, sitä on mediassa nostettu esiin pro-anasivustojen lisääntymisen vuoksi ja aihetta käsittelee myös elokuva nimeltä Thinspiration (joka on kylläki mielestäni verrattain onnistunut kuvaus syömishäiriöisen maailmasta).

  Itse en kuitenkaan ole ikinä kokenut blogeilla olevan tällaista vaikutusta minuun. Kumma kyllä koska oon pitäny itteäni aina ihmisenä, joka kopioi ja imee vaikutteita aivan hurjan helposti. Viikon Helsinginreissun jälkeen puhuin kui mikäki stadilainen ja saan jatkuvasti varoa lempilaulajieni tyylin plagiointia. Itse saan näistä laihuuteen sairailla keinoilla pyrkivistä blogeista oikeastaan vähän väärältäkin tuntuvasti vahvaa tsemppiä omiin syömisiin. Nykyään tää varmaan johtuu siitä, että muistan niiden tekstien avulla omat pahimmat aikani ja nuo tunteet yleensä aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Sitä muistaa taas niin elävästi kaiken sen ahistuksen, pahan olon, väsymyksen, masennuksen ja sumun. Sen kun ei ollut oma itsensä, oli kuin palavan talon katolla josta oli kaks tietä pois: joko palat kuoliaaksi liekeissä tai hyppäät kuolemaan.
  Toinen mitä pohdin on se, että tiedän sairastumiseeni vaikuttaneen vahvasti fitness-blogien lukemisen. Koskaan en ollut tarpeeksi, aina oli jotai muuta mitä voisin tehdä paremmin, ollakseni vielä enemmän fit ja viimein kelpaavani ihmisille. Miksi nuo fitness-blogit sitten vaikutti muhun niin paljon vahvemmin kuin luulen anoreksiablogien vaikuttavan? Olin toki sairastumiseni aikaan nuorempi ja etsin ehkä hyväksyntää vielä enemmän. Ehkä myös koin fitneksen olevan läsnä myös oikeassa, netin ulkopuolisessa elämässä vahvemmin kuin olen sairauteni kokenut, johtuen varmaan osaksi siitä, että Lauri kannatti tuolloin fitness-elämäntapaa myös. Käytän usein sanontaa, että me ruokittiin toisiamme fitnekseen. Sairastaessa oli se sairaus ja muu elämä (koulu, Lauri yms) oli siitä erillinen, mutta fitness-aikoihin koko elämä oli fitnestä.

Minkälaisia ajatuksia tää aihe teissä herättää?
Luetteko ns. pro-anablogeja vai välttelettekö ehkä niitä?
Ootteko huomanneet niillä olevan suhun vaikutusta suuntaan tai toiseen?

tiistai 26. toukokuuta 2015

Keikkavideota ja kirpparilöytöjä



Haha sori laatu :D Mutta tässä video viimesestä biisistä, tätä ennen soitettiin Joy Vancen Riptide ja Olavi Uusivirran Ollaanko tämä kesä näin. On mulla niistäki videot mutta laatu on mikä on. Bassoa esim ei tossa videolla kuulu paljon ollenkaan.
Elikkäs tosiaan minikeikka Zeppelinin kesäavajaisissa, eipä siellä paljon ketään ees ollu kattomassa mut oli tosi kiva käyä vetään koska tykkään esiintyä ja keikkoja ei oo yhtään paljoa (ei kyllä yritetä ettiäkkään keikkaa).
Toivottavasti tuo video näkkyy :)
// edit: Oon itte siis tuo oikeenpuolimmainen tyttö foni kaulassa! :)

Muuten ihan fine fiilikset kaikesta. Väsyttää ihan hulluna koska nyt nää kaks päivää ollu tosi stressaavia joka vaikuttaa toki ruokailuihinki ja kaikkeen. Ehin kuitenki pyörähtää kirpparilla tekemässä vähän löytöjä:

Keikallekkin päässy Onlyn valkonen sifonkipaita 2€

Niken nasunvärinen treenipaita eurolla


Ja biksut yhteensä kolmella eurolla (koska Kreikanmatka varattu! ♡♡)
Hihhei hyvät viikonjatkot, nymmä alan joogaan! :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Menneellä viikolla olen..



..ottanu noloja selfieitä



..syönyt enemmän ja vähemmän upealla menestyksellä

..nauttinut kesästä ♡

..joogannut ulkona, sisällä ja salilla ja joka paikassa ja rakastunut siihen uudelleen.
..lukenut uskontoa niin helvetisti, kirjottanu esseen kungfutselaisuudesta ja alkanut viimein lopen uupuneena itkemään väsymystä. Eli toisin sanoen ottanut taas kerran ihan hullun stressin ja suorituspaineet täysin turhasta.
..viettänyt monta huippukivaa soittoharjotussessiota rakkaan ystäväni, hänen poikaystävänsä ja Laurin kanssa! Tervetuloa Kempeleen Zeppeliiniin tiistai-iltana 26.5 tsiigaileen meijän projektipoppoon soitantaa ja muun muassa mun saksofonin ja ukulelen virtuoosiutta lähentevää soittoa ;D Huomenna olis tarkotus vielä päättää viimenen biisi ja harjotella, ei toki viimetinkaan ikinä kannata jättää.
..taistellut syömisten kanssa. En sano että menee huonosti mutta ehkä vaikeammin hyvin, verrattuna viimepostauksen tunnelmiin. Hyvän tsempin ylläpito vaatii aikas paljon enemmän taistelua ja vaikeita päätöksiä mutta päivä ja ateria kerrallaan. 

Ihanaa viikkoa kaikille, nautitaan alkavasta kesästä ja hulluna onnea kaikille kevään ylioppilaille! :)



maanantai 18. toukokuuta 2015

No nykkö se löytyi?!

Se odotettu ja kauan kadoksissa ollut haippi nimittäin! Fiilis syömisten osalta on ollu viimesen viikon kerrassaan mainio, on tullu käytyä ravintolassa ihan kahteenki otteeseen (äiti ja shoppailureissut ♡) ja jopa muutaman ylimääräsen ompun ja yhden skyrinki oon ylimääräsenä nälkääni syöny! Saattaa kuulostaa vähältä, mutta saan ja aijon olla onnellinen ihan pienistäki saavutuksista. Tärkeintä mulle ruokailuissa on se, että se syöminen ei tunnu pakolta vaan jopa etuoikeudelta (toisaalta kaikilla on oikeus syödä myös just sulla).
Pahoittelen herkullisten (ja vähemmän herkullisten) ruokakuvien aiheuttamia mahdollisia mielitekoja

Eilinen lohisalaatti-päivällinen, tämän lisäksi leipä kinkulla.

Herkullinen lohisalaatti-lounas lauantaina Oulun Oliviassa (suosittelen!)

Vaihteeksi vegelounas :)
Saan myös helkkarin ylpeänä ilmoittaa, että oon alkanut syömään lounasta koulussa! Aikaisemminhan tein eväät mutta sairaus nappasi tähän pelottavan hanakasti kiinni ja eväät koostui yllensä vaan jostain vihreästä. Jotenka viime maanantaina tein päätöksen, että nyt sitä on enää turha pitkittää, minähän muuten menen ja syön.  Määrällisesti liian vähän tulee syötyä, sen myönnän, mutta mulle on jo niin iso asia että ees syön siellä joten sallin niukkuuden kunhan jotain tulee syötyä.

Ensimmäinen koululounas yli vuoteen!


Tämänpäiväinen lounas, estetiikkaa parhaimmillaan :D
Sirjalla kävin taas tänään juttelemassa, saa kuulemma syyä reippaasti lisääkin mutta mitään hurjia humpahuslaskuja ei oo enää tapahtunut :) Tavitteeksi otettiin riittävyys, sponttaanius ja yks smoothie-jätskihaaste! 
Muuten elämä on tasasta, arki koostuu koulusta, saleilusta ja uskonnon esseen ja muistiinpanojen puurtamisesta. Hurja ajatella että ollaan jo toukokuun lopussa melkeen! Kesä alkaa, ulkomaanreissusuunnitelmia tehty hulluna (tällä kertaa aijon päästä mukaan!!) ja mekko ja kengät päättäreihin ostettu.
Nyt äiskän tekemälle lohipastalle ja sitten taas shopping :D Ihanaa viikkoa kaikille!

Kesän ekat voikukat ♡

perjantai 8. toukokuuta 2015

Taistellen taistellen

Tiedostan tällä hetkellä olevani risteyksessä sairauden kanssa. Oon viimeviikot eläny kompromissielämää (kiitos Sannalle täydellisestä ilmaisusta!) vaikka oon kovasti vakuutellut kaikille ja erityisesti itelle, että mulla menee ihan hyvin. No ei todellakaan oo menny vaan sairaus on tullu mukaan joka ainoaan päätökseen ja päivään!
  Eilen taas taisteltiin, minä ja mörkö. Perjantait on mulla aina koulusta vapaita ja rehellisesti sanottuna pelkään niitä. Koska oon yksin kotona, monestikaan ei oo oikeen tekemistä ja saatan herätä tosi aikasin töihinlähtevien meluamiseen.. Tää kaikki johtaa usein siihen, että mörkö vahvistuu, tulee pakkoliikkumista, syömiskieltoja ym hauskaa.
Elikkäs eilen lähettiin Laurin kans salille. En saanu syötyä kunnolla aamupalaa ja olo oli tosi heikko huonojen syöntien takia. On pyörrytystä, pääkipua, palelua, ne kaikki on tullu ihan liian äkkiä takasin ja haluan niistä eroon! Tein päivän ensimmäisen hyvän päätöksen: jooga. En siis salilla treenannut sen kummempia vaan joogasin, venyttelin, päälläseisoin ja lankutin.
  Treenin jälkeen oltiin ajateltu mennä Fit Wokiin syömään jos vaan kertakaikkiaan pystyisin. Päätöksen teko, syödäkö vai eikö syödä, vaikeutui tietenki huomattavasti "huonon" treenin seurauksesta ja sairauden vahvuus yllätti mut ittenikin. Monta kertaa salilta Fokkiin kävellessä jouduin pysähtymään. Teki mieli juosta karkuun, mennä kauppaan, ostaa omena ja elää sillä. Täytyy sanoa, että tää oli yksi vaikeimmista hetkistä moneen kukauteen. Onneks Lauri oli läsnä, ymmärsi, ootti ja auttoi. Ja kuinkas kävikään:

Se oli niin hyvää ♡ (vaikka jaksoinki vaan ehkä puolet)
Pääsin ensin sinne sisälle, askel askeleelta kassalle, sanelin tilaukseni ja istahdin pöytään. Mielen täytti onni, mää oikeesti pystyin siihen! Lauri sano olevansa niiin ylpeä ja niin olin määkin. Hymyilin varmaan tosi typerän näkösenä ja söin nälkääni. Jokaisella ihmisellä on oikeus syödä.



Raflasta matka jatkui hyvällä mielellä. Etittiin mulle ylppärikorkkareita, Laurille kravaattia ja kyllä me sille vähän perustenskujaki katteltiin. Siirryttiin paljekirppikselle josta Lauri löys jonku pleikkapelin ja ite ostin kesämekon eurolla.
  Kotimatkalla välipalaa syömään sisko soitti ja kyseli, josko vois tulla käväseen alkuillasta. Oli toosi kiva nähä, vaikka soitellaanki nykyään tosi usein. Ollaan siskon kans lähennytty hurjasti kevään aikana ja se on musta erittäinkin jees :)

Illalla päätettiin vielä extempore lähtä isin ja pikkuveljen kans Stadiumiin ja Stockalle ruokakauppaan. Oon tarvinu uuden urheilupaidan jo pitemmän aikaa ja löysin mielestäni aika täykyn yksilön ja vieläpä Nike alennuksessa!

Ilme tiivistää loppupäivän fiilikset ja tummanharmaameleerattu paita Stadiumista 14,95€ (-50%!)

Tänään koitetaan salia uusiksi ja nyt aamulla tätä kirjottaessa hyvä fiilis on edelleen säilynyt. Illalla voi päivällinen olla haastava, sillä vietetään äitienpäivää jo vähän ennakoon. Mutta huominen se vasta tuleekin haastamaan, jos päätän lähteä, nimittäin mummulle Raaheen. Mutta turha murehtia etukäteen, joten tästä kaikesta myähemmin.
Nyt aamupalalle, hyvää viikonloppua ihmiset! ♡

torstai 7. toukokuuta 2015

Hyvän (syömis)fiiliksen metsästys

On kolme astetta: täydellinen lohduttomuus, nousuvaihe ja  ruokahaippi.
  Täydellinen lohduttomuus vieraili luonani maanataina ja tiistaiaamupäivän ajan. Sain maanantaina tietää painon laskusta ja luulin ton tiedon auttavan mua syömään. Tsemppiä etsin, luulin oikeesti löytäväni, muttei se tullu. Tunsin olevani hukassa. Mitä kovemmaksi nälkä kasvoi, sitä pelottavammaksi möröksi tuo joskus niin ystävältä tuntuva ruoka muuttui. En uskaltanu kertoa kellekkään. Lohduttomuus ei ala yhtäkkiä, vaan olihan ne syömiset pikkuhiljaa pienentyny ajan kuluessa, mistä raakaa faktaa kertoo jo tuo painon säälimätön lasku. Muttei alkua eikä mutaa ilman nousua.
  Nousuvaihe alkoi tiistai-iltana. Kuten voit ehkä huomata, on paraneminen havaittavissa myös vaikeiden aikojen keston lyhentymisenä. Tiistaina kaupungilla hapuillessani päätin, ettei tää voi jatkua. En halua sen jatkuvan, oli olo sen verran huono. Joten söin. En riittävästi korvaamaan päivien nipistelyä mutta sen verran, että fyysinen olo parani huomattavasti. Päätin aikatauluttaa tulevat päivät paremmin, sillä tylsyyden iskiessä (yksin) sairaus tuppaa vahvenemaan. Nyt fiilis on hyvä, älä ole huolissasi. Fiiliksen nousu tuntuu kivalta eikä ruoka-asiat vaivaa päätä juuri lainkaan.

Nniih.. :D
  Haippia odotellessa. Haippi on se fiilis, josta nautin eniten, jota suorastaan rakastan, kun elo tuntuu normaalilta, helpolta ja terveeltä. Haipin iskiessä voin välillä jopa rehellisesti kuunnella kehoni tuntemuksia, mutta myös soveltaa ja kokeilla uusia asioita sairauden estämättä. Viimeksi haippi kesti jo pitkään. Rakastuin siihen tunteeseen ja tunnen juoksevani sitä kohti. Välillä hengästyttää, vauhti hiljenee, mutta siellä se odottaa.

Onnellisuus, kyky tehdä asioita, treenata. Olla sosiaalinen ja ajoittain jopa sponttaani. Sitä mää terveydeltä odotan ja oletan myös saavani.

Paraneminen ei oo suora linja kohti jotai, joka joskus alkaa, tai jossa kaikki maailman murheet ja stressi olis kadonneet. Terveenä nuo kauheudet ei kuitenkaan kaada. Eilisen 'Älä laihduta' -päivän innoittamana aijon viettää tuota päivää koko loppuelämäni ja toivottavasti sääkin aijot myös.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Mekkomietteitä ja painonlaskua

Aivasta aiheesta, joka luonnollisesti on ollu mielenpäällä jo hetken, elikkä mun mekkotoiveista Laurin ylppäreihin. Haluan tyttömäisen ja aika peittävän mekon, niinku kaula-aukon osalta.





Kaikki mekkoehokkaat  Zalandolta
Mitä tykkäätte? :)

Sitten tuohon toiseen mainittuun, eli painoon ja sen laskuun. Olin tänään psykologilla ja sain tietää että kahessa viikossa paino on tippunu melkeen 2kg.. En voi sanoa, että tuo lasku tuli täysin yllätyksenä, sillä niinku oon vihjaillu ja esim. Päivä kuvina postauksesta tarkat lukijat bongas, että syömiset on ollu vähän niukempaa nyt kun "kuuntelen kehoa". Silti noin raju lasku tuli kieltämättä niin järkytyksenä. Purskahin itkuun oikeestaan välitttömästi ja ensimmäinen tunne oli pelko. Pelko siitä että joudun takas sinne helvettiin missä olin, ei siitä kuitenkaan niin kauaa oo. Tää vahvistaa sen aavistuksen, että tyydyn liian vähään ruokaan kun luulen olevani tarpeeksi täynnä.
Psyka sitten selitti, että tässä vaiheessa keho voi palata nälkiintymistilaan hämmästyttävän äkkiä. Muutama päivä sitten alkanu syömistsemppi vaan vahvistui enkä todellakaan aijo antaa painon tippua yhtään enempää!
Tiijän että anot nyt hyökkää mun kimppuun, joten sanon jo nyt että pitäkää haukut ja mollaamiset itellänne. Mää oon päässyt näin pitkälle jo, kuoppia on varmasti kaikkien matkalla. Nyt vaan läpi harmaan kiven!

Aurinkoinen Oulu ja Lyska, ihana ilma tänään! ♡




sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Reeniä reeniä

Treenasinpa eilen jalkoja (peppua), olkapäitä, vähän hauista ja loppuun vatsoja ja kylkiä. Mun saleilu ja oikeestaan kaikki treenaus on tarkotuksella ihan fiilispohjalta, joskus saatan etukäteen suunnitella vähän jotain, mutta yleensä meen sinne eka haisteleen mitä sitä tekis mieli tehhä. Mikä tuntuis nyt tarpeelliselta ja hauskalta. Eniten tulee treenattua jalkoja ja keskivartaloa, mutta myös olkapäitten rääkkäyksestä tykkään.
Monesti treenit koostuu ns. liikepattereista, eli teen muutamaa liikettä kiertona (eli vasta patterin viimeisen liikkeen jälkeen tauko). Eilen treeni oli tällainen:

1. patteri (lämmittelyt + 4 sarjaa)
Kyykky ristivetotaljassa penkin päältä x12
"Pumppausta" alhaalla kyykkyasennossa penkin päältä x8
Kyykky ristivetotaljassa penkin päältä x6
Lepo

2. patteri (3 sarjaa kummallekin jalalle)
Pakarapotku ristivetotaljassa x12
Reiden ulontaja ristivetotaljassa x12
Reiden lähentäjä ristivetotaljassa x12
Lepo

3. patteri (lämmittelyt + 4 sarjaa)
Pystypunnerrus mutkatangolla x16
Hauiskääntö mutkatangolla x16
Vipunostot punteilla x12
(Toistoja tein enempi tai vähempi vähän sarjasta riippuen)
Lepo

4. patteri
Vatsat ja kyljet:
1min kyynärlankku
1min oikea kylkilankku
1min vasen kylkilankku
1min kyynärlankku
1min oikea kylkilankku
1min vasen kylkilankku
2min kyynärlankku
1min oikea kylkilankku
1min vasen kylkilankku
1min kyynärlankku
1min kyynärlankku 5kg selän päällä
30sek kyynärlankku
30sek kyynärlankku 5kg selän päällä
Lepo

Luleåssa salilla viimevuoden maaliskuussa

En suosittele ottamaan mun treenistä mallia, koska tosiaan ihan fiiliksellä teen vähän mitä sattuu. Tämä siksi, koska haluun pitää saleilun erittäin rentona enkä yhtään pakkomaisena.Oon senki tien kattonu, suunnitellu ja optimoinu, ja kyllähän sillä kehitty mutta ilo jäi uupumaan. Koetan kuitenki säätää painot itelle riittäviksi sillain, että viimeset toistot todellaki tekee tiukkaa ja tuntuu! En todellakaan oo mikään prinsessa salilla, vaan rokki soi ja hiki lentää. Ja pahoittelut vielä siitä ettei minkäänlaista kuvamatskua oo, en ehtiny kuvata :D Mutta voin yrittää selventää, kysykään pois vaan.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Päivä kuvina

Aamupalaksi puuroa, sokeritonta mansikkakeittoa, kiiviskyr ja kaffea. Aamupalan jälkeen tein uskonnon muistiinpanoja ja söin vielä ompun.
Lounas jota en kylläkään jaksanu kokonaan syödä. Mutta kehoa kuunnellen söin massun täyteen :)
 Lounaan jälkeen lähtiin äitin ja 9-vuotiaan serkun kans käymään läheisessä kauppakeskuskessa. Ostin Cubuksesta rintsikat (oon kasvanu öhm.. siis ne on kasvanu) ja Carlingsista mustat Dr. Denimit ♡
Kattokaa tota lattiaa, mun söpön puudelin tekosia :'D

Välipalaksi sokeritonta profeeliä, omena ja Grimm ♡
Tehtiin serkun kans silkkisavella, taannuin ihan lapseksi :D

Päivällinen: kanatortilla (täysjyvälätty, kanaa, salaattia, salsaa ja bulgaarian jugua)

Päivällisen jälkeen salille (postaan huomenna tarkemmin treenin kulun :>)
Uskontoa, tätä tein vähän joka välissä koska käyn tän kurssin (UE4) Lyskalla ja se teettää ihan hitosti töitä!
Huomenna aamupäivästä lähetään pohjoseen Laurin kans viemään serkkutyttö kottiin ja sitten tää vappuviikonloppu onki lusittu. Mun vappu oli oikeestaan tosi kiva, torstai-iltana kaverin synttärit ja perjantaina lagasin oikeen luvan kanssa :D Menkkojen hävittämä ruokahalu on palannut ja tuntuu että syön iha törkeenä kokoajan mutta edelleen atsi jää vajaaksi, joten en oo huolissaan. Kehoa kuunnellen :) 

Toivottavasti teillä oli kiva vappu, hyvää viikonloppua! ♡