perjantai 11. syyskuuta 2015

Ei rutiineille!

VIHDOIN! Vihdoin mää olen löytänyt (vielä hieman arastelevan ja ujon) luottamuksen kehooni ja syömisiin. Tuo luottamus, mikä heinäkuussa kukki kaikissa sateenkaaren väreissä, katosi noin kuukausi sitten. Aloin huomaamattomasti ajautua hyvin vahingollisiin rutiineihin, turvaruokiin ja käyttäytymismalleihin, joka johti siihen, että syömiset on ollut retuperällä monta viikkoa ja paino päässyt taas vaarallisesti tippumaan. Yritin kaikenlaista jotta ruoka, hiilarit ja rasvat eivät ahdistaisi mutta tuntui, ettei helpotusta löydy mistään. Joka päivä ruokamäärät pieneni, ruokavalio yksipuolistui ja yhä useampi ruoka-aine oli täysin kielletty.

It's. Not. Enough.

KUNNES: ystäväni rutiininriisto. Tämä toimi heinäkuussakin, kun paraneminen otti sellaisia spurtteja eteenpäin, että lääkäritkin hämmästelivät edistymistäni kuorossa. Rutiininriisto on normi arjessa suorastaan mahdoton toteuttaa, vaan mulla ainakin se vaatii aina jonkin hyvin erikoisen tilanteen. Tällä kertaa tuo tilanne oli tämänpäiväinen äidinkielen tekstitaidon koe. Nousemiseni on siis alkanut tänään, eli vielä ollaan aika hataralla pohjalla, mutta itseni tuntien ei tämä tähän pääty. Pitkä koe pakotti turvautumaan eväisiin, jotta aivot pysyisivät messissä koko kapulakielenkäsittelykokeen ajan. Päätin myös ahdistuksesta huolimatta syödä ison aamupalan, joka mulle tarkoittaa tällä hetkellä puurokuppia, raejuustoa ja hedelmää. Kokeeseen evääksi otin puoli lootallista viinirypäleitä, päärynän ja Questbarin, jota en kuitenkaan ehtinyt syömään, sillä suoriuduin koetuksesta (liiankin?) nopsaa. Söin siis ison aamiaisen ja vielä hurjan määrän hedelmiä ennen lounasta, jonka tulin kokeen jälkeen syömään kotiin. 

Made it :)
Fiilis oli mahtava. Jotenkin ne kaikki ahdistukset yhden omenan liiallisuudesta tuntuu naurettavilta tällä hetkellä ja pyrin lisäämään ruokamääriä vielä lisää huomenna. Tiedän, ettei tämä vielä riitä. Ollaan seuraavaksi lähdössä raxun kanssa ruokakauppaan (kiitos ruokarahoista äiti <3) ja aikomuksena sieltä on ostaa jotain repäisevän erilaista, vaikka leipää! :D

Lisääntynyt ruoka mahdollisti myös aaaaivan mahtavan lenkin

Tällä tekstillä on myös pointti, tämän haluan sanoa teille kaikille ruokamäärien lisäyksen kanssa kamppaileville ja oikeastaan ihan kaikille teille ihanille lukijoille: älä jämähdä rutiineihin! Älä jää suhteeseen sen makroiltaan täydellisen aamupalan, kaikista terveellisimmän lounaan tai turvallisimman välipalan kanssa, vaan kokeile! Maailma on täynnä ihania makuja ja ne on täällä just meitä varten. Mene vaihteeksi välipalalle siihen uuteen kahvilaan, kokeile lounaaksi täytettyjä paprikoita tai vaikka sitä pestopastaa(!!). Anna sille mahdollisuus, lupaan että rakastut. 



Sano ei rutiineille. Tee se jo tänään. 

15 kommenttia:

  1. Omalla kohdalla kyllä ainakin oon huomannut, että stressi (muuttto, kirjoitukset) puskee helpommin mielestä läpi anorektisia ajatuksia ja malleja. Hassu sattuma, itsekin tässä aamulla mutustelin ennen tekstitaitoa juuri puuroa, raejuustoa ja omppua :D Jaksamista rutiineiden rikkomiseen! :) Mihin tehtäviin muuten kokeessa vastasit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Vastasin 1., 3. ja 5. tehtävään, mihin sää ja meniks omasta mielestä hyvin? Mitä mieltä olit kokeesta? Mää tykkäsin ekasta ja vikasta aineistotekstistä mutta sen runon ja reportaasin kanssa olin aika hukassa :D

      Poista
  2. Mie vastailin 4. ja 5., jonka jälkeen alkoi vatvonta kun piti vielä joku valita. Tein sitten miekin myös 1. tehtävän. Vähän jo väsyneenä miusta se alkoi jo tuntua vaikeelta ja jäi sit vähän lyhyeksi, mutta kyllä miusta oli ihan hyvät aiheet. Ja joo se reportaasi... katoin aluksi et tuota en ainakaan tee :D En kyllä yhtään osaa aevella miten meni. Eipä nyt auta kun odottaa tuloksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onneks alustavat tulee semi nopsaa :D

      Poista
  3. Haha, luin ensin, että "rutiinirisotto" ja mietin, että mikä ihme se oikein on :D Mutta tosi hienoa, että alat purkaa rutinoituneita kaavoja ja käyttäytymismalleja hiljalleen. Siitä ei voi seurata pitkällä aikavälillä mitään muuta kuin hyvää. Pidä tuo asenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha arvaa kui monta kertaa luin ton sanan ennen julkasemista, että onks se oikeen kirjotettu :D
      Pidän ehdottomasti! :)

      Poista
  4. Ah ihanaa kiito kiitos tästä tekstistä!!! Olen tiedostanut tuon rutiineihin ja turvaruokiin jämähtämisen ja yrittänyt miettiä ulosreittiä mutta ei siinä auta kun käydä ostamassa niitä uusia ruokia!! Ja jotenkin musta tuntuu että mä en oo tyytyväinen pieniin muutoksiin, enkä jaksais odottaa että pääsen seuraavalle portaalle kun jumitan vaan tässä.. Tarkoitan, että tuntuu että pitäiai repaistä oikein kunnolla ruokien suhteen mutta pelottaa vaan se muutos:/ oon saanu uusia ruokia päivittäiseen käyttöön mutta mulle se ei riitä jostain syystä. En voi olla tyytyväinen, koska ei yks avokado tai uus leipä tätä isoa soppaa ratkase. Että kaipa menen sitten rytinällä kohti pelko ja laitan kaiken vinksinvonksin!;) saad nähdä mitä tulee, mutta ei kai siitä haittaakaan voi olla?! Kiitos kuitenkin rohkaisusta, en jaksaisi enään niitä sanoja viilejä ja omenia päivästä toiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tätä tarkotin! Se fiilis on niin vapauttava ku annat mennä vaan! Tuuthan sitten päivittämään vähän jotain kuulumisia ja kertomaan, millä muka-pelottavilla ruuilla lähdit tuota tilannetta kääntämään :)
      Ps. Kaikki on vinksinvonksin, tai ainakin heikunkeikun.. Mikähän soi päässä loppupäivän :D

      Poista
  5. Hyvä että huomasit alamäen ja teet nyt korjausliikkeen!

    Tsempit ja toivotaan että tuo oli vain hetkellinen takapakki ja pääset taas eteenpäin pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin on lähtenyt jo käyntiin :) Kiitos ♡

      Poista
  6. toivottavasti kysymykseni ei haittaa mut mul ois tulossa terkan 1. kurssin esitelmä ja aiheena olisi syömishäiriöt joten tahtoisin kysyä että mitä eri hoitomenetelmiä on olemassa? D: olen googlaillut mutta mikään sivu ei ole antanut suoraa vastausta! olen hyvin, hyvin kiitollinen jos vastaat!!

    ps. hienoa edistystä olet tehnyt ja jatka samaan malliin!:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, ei tietenkään haittaa! :)
      Ymmärrän kyllä täysin, jos ei ole tietoa kunnolla löytynyt. Mun kokemuksen mukaan anoreksiaa hoidetaan joka laitoksessa hyvinkin samoihin perusraameihin nojaten. Omasta mielestäni perustavanlaatuinen ongelma tuossa hoitomenetelmässä on painokeskeisyys, eli hyvin paljon painotetaan painon nousun tärkeyttä (normipaino = parantunut, viikottaiset painonnostotavoitteet). Hoito tapahtuu siis joko osastolla (pakkohoidossa tai vapaaehtoisesti) tai avohoidossa kuten itselläni. Avoihoito on käytännössä sitä, että esim. mulla on viikottaiset psykologitapaamiset ja tarvittaessa lääkäri ja ravitsemusterapeutti. Lääkäriä itse näen noin kerran neljässä kuukaudessa, ratea oman toivomuksen mukaan vaihdellen, noin kolmen kuukauden välein. Psykologi on siis lähin hoitokontaktini, ja hänen kanssaan keskustellaan mm. sairauden aiheuttaneista tekijöistä, oireista ja niistä irtautumisesta, ihan päivittäisistä asioista, yleisesti tunteista ja noh oikeastaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Tavoitteena on syömisen normalisoiminen ja oireeton elämä. Ennen psykologi punnitsi mut viikoittain ilman että itse näin lukua. Nykyään, kun tilanne on hyvä ja BMI vain lievä alipaino, punnitukset on enää muutaman viikon välein. Ravitsemuksessa keskitytään tasapainoiseen normaaliin ruokailuun, googlettamalla löydät useita erikokoisia ateriasuunnitelmia, jotka on suunniteltu paranemisen eri vaiheisiin.

      Maailmalla on myös toinen, Suomessa vähemmän tunnettu paranemisen metodi, josta löytyy ensglanninkielistä tietoa googlettamalla 'The MinnieMaud method'. Se on Minnesotatutkimukseen ja Maudsleyn perhekeskeiseen menetelmään pohjaava hoitomuoto, tai lähemminkin ruokavalio, jolla pyritään korjaamaan potilaan ravitsemustila. Omasta mielestäni tämän menetelmän heikko kohta on sen fyysisyys, eli psyykkisiin ongelmiin, kuten ahdistukseen ja sairaaseen kontrollinhaluun ei juurikaan kiinnitetä huomiota, vaan uskotaan psyykkeen paranevan ravitsemustilan korjaantuessa. Ravitsemuksessa kiinnitetään huomiota kaloreihin, eli pyritään mahdollisimman suureen energiansaantiin, hinnalla millä hyvänsä. Metodia kutsutaan parantujien keskuudessa 'pro-recoveryksi' tai 'real-recoveryksi' (instagramista noilla hastageilla tulee paljon materiaalia) ja heidän päivittäinen kalorinsaantinsa saattaa olla jopa yli 4000ckal. Oma kokemukseni on, että menetelmä ruokkii kontrollintarvetta, sillä useat parantujat silti laskevat kaloreitaan; suurilla kaloreilla myös kilpaillaan ja ylpeillään.

      Tässäpä tällainen liian iso katsaus muutamaan hoitomenetelmään, jotka tulevat itsellä ekana mieleen. Tosiaan, tuo ensimmäinen on Suomessa KäypäHoito-suositusten mukainen hoitomuoto kunnallisissa sairaaloissa, mutta oman kokemuksen mukaan myös yksityisillä (esim. ODL hoitaa sh-potilaita) tuo sama "perusruokaan" painottuva menetelmä on käytäntö.

      Poista
    2. oi kiitos todella paljon!! autto tosi paljon :-)

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä ihan totta :) Hmm fyssa meni oikeestaan luultavasti aika kivasti, ainaki mitä oon itte laskeskellu hyvän vastausten piirteistä pisteitä. Tuun sit heti hehkuttaan/itkeen ku saan tietään alustavat :D

      Poista