lauantai 19. syyskuuta 2015

Oletko sodassa syömisen kanssa?

Maantieteellisen sodan kriteerit: 
 - Perimmäinen konflikti: uskonto, poliittinen näkökanta, "mää näin tän ekana", mielipide-ero tms.
 - Tapahtumat: paljon tappelua, vahingoittamista, itkua ja pyssyjä
 - Lopputulos: paljon vahingoittuneita siviilejä, yleensä konfliktilla ei siltikään ratkaisua

Syömishäiriösodan kriteerit:
 - Perimmäinen konflikti: sairaan ja terveen äänen mielipiteiden ristiriita (osapuolia usein vaikea erottaa toisistaan)
  - Tapahtumat: paljon hämmennystä, ristiriitoja, itkua, rajoittamista ja rajoittumista
  - Lopputulos: hyvin vahingoittunut mieli ja keho, terveen äänen voittaessa vapaa elämä. Muussa tapauksessa elinikäinen ruokavankila tai kuolema.

Taisteletko sinä ruokaa vastaan? Ehkä et syö juuri mitään ja kuihdut. Tai ehkä luulet syöväsi ihan hyvin mutta silti rajoitat itseäsi rankasti. Jollain tavalla tiedät sen, muttet ehkä halua sitä itsellesi tunnustaa. Olet päässyt jo ehkä normaalipainoon tai hyvin lähelle ja arki sujuu. Et kuitenkaan uskalla päästää irti kokonaan. 

Mun täytyy myöntää, että oon tuo henkilö tuossa yläpuolella. Oon sodassa en niinkään itseäni, vaan ruokaa vastaan. Ruoka edustaa mulle edelleen usein välttämätöntä pahaa, vaikka aika-ajoin siitä nauttiminen onnistuukin. Koen, että mun on kokoajan kontrolloitava syömisiä, etten vaan söis liikaa. Kun ei mun enää tarvii nostaa painoa. Musta tuntuu, että tää on mun paranemisen vaikein vaihe, vaikkei se ehkä tuotakkaan ihan niin montaa kyyneltä kuin se talven mekaanisen syömisen opettelu. 

On tosi vaikee yrittää ajatella, mikä on tarpeeksi. Siis ei liian vähän että jaksaa, muttei liikaakaan. Sen tiedän, että mun maha vetää ruokaa määrällisesti paljon, tai ainakin jostain sellainen ajatus on mun päähän tarttunut. Tästä syystä en uskalla juurikaan syödä mitään epäterveellisetä, kun sitten en tulisi kuitenkaan kylläiseksi ja söisin ihan liikaa. Mulla on usein sellainen fiilis, ettei mikään riitä. En mää vaan tule kylläiseksi tai ähkyyn. Luulen syöväni jäätäviä määriä ruokaa. Tiedosta niiden ruokien kylläkin olevan aika energianiukkia, toisin sanoen käytän paljon kasviksia ruanlaitossani. Vertailen myös syömisiäni jatkuvasti muihin, vaikka tiedän sen olevan typerää, naurettavaa ja vähän sairastakin. 

En mää edes tiedä mitä oikeastaan pelkään. Sen tiedän, etten pelkää lihomista. Painon nousu on tuonut mun elämään tähän asti vain hyviä asioita, joten se ei oo mun  mielessä mikään demoni. Enemmänkin se mitä pelkään, on se ajatus siitä, että oon syönyt liikaa. Koska tuo ajatus sitten tuo mukanaan sen ahdistuksen, sen "arvoton, tyhmä, ruma, epäonnistuja, luovuttaja", niin se ymmärrettävästi pelottaa. Tää kaikki liittyy siis kai loppuen lopuksi kontrolliin. Siihen kontrollin menettämisen pelkoon. Tänään menetin kontrollini aamupalalla, kun otin toisen omenan. Toisen omenan. Että sen verta terveeltä pohjalta, morjens. 

Miksi mulla sitten on tarve hakea kontrollia syömisistä? Miksi koko maailma tuntuu kaatuvan päälle sen takia, että ensin suunnittelin syöväni tämän, mutta sitten söinkin sen lisäksi vielä jotain muuta? Mikä tässä elämässä on niin kaoottista, että mulla ensinnäkin on tällanen kontrollintarve? En nimittäin usko, että sillä on pohjimmiltaan mitään tekemistä ruuan ja syömisen kanssa, vaan se kaoottisuus on ihan jossain muualla. Mää tiedän mitä mun pitäs tehä, mun pitäs päästää kokonaan irti. KAIKESTA! Siis niiinku kontrollin suhteen. Syödä just sitä mitä huvittaa, tehdä just sitä mitä huvittaa, sheikata just sitä mikä sillä hetkellä sheikkaa. 

Toi ajatus on kuitenkin ihan absurdi. Ai että ei minkäänlaista kontrollia syömisissä? Saako tän kuitata sillä, etten määkään ihan kaikkeen pysty? Sanotaan, että parantuminen on maraton, mut musta tuntuu, että oon juossu jo kohta maailman ympäri. Niin on sekavat ajatukset kuin on ihminenkin.

Kuva ei liity asiaan sitten niin millään tavalla

6 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus, pystyn samaistumaan niin täysin! Ite oon miettinyt, että miusta ainakin syömishäiriöstä toipumisessa vaikein vaihe alkaa, kun pääsee normaalipainon rajalle. Siihen asti miun ainakin oli helppo perustella itselleni, että painon on noustava jo ihan terveydentilankin puolesta. Mutta entäs sen jälkeen? Harvalla biologinen paino, mihin keho haluais asettua, on alipainon rajalla, mutta sen jälkeen itelleen on paljon vaikeempi antaa lupaa saada painoa lisää, kun ei kerta ole mikään pakkokaan. Mut lopulta sitä kuitenkin voi täysin vapautua kontrollikierteestä vasta, kun pääsis siihen omaan luonnolliseen painoonsa. Paljon jaksamista ja tsemppiä, ja mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  2. Nyt on varmaan se vaihe kun pitäisi oppia elämään rennosti ja ylipäätään elämään;) ei suorittamaan elämää ja elää sen kautta vaan pääsyä narut ja elää niin ettei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Ilman kontrollia. Ilman kontrollia yhtään mihinkään. Elämistä hetkessä ehkä?! En tiedä, en ole vielä siellä;) mitä painon nostoon tulee, niin älä ajattele ettei se myöskään saisi nousta. Vapaudu siitä ajatuksesta ja mieti kuinka vapaata ruokailusi tulisi vielä olla (ehkä tosiaan ne herkut olisi otettava kuvioihin että eteenpäin pääsisit??) ja miten voisit syödä rennommin. Jos paino nousee sen seurauksena niin sen on sitten tarkoitus nousta! Ei se nouse sen takia että olet syöny "liikaa" suhteessa tarvitsemaasi energiamäärääsi.
    Joskus kysyin hoitajalta mitä on se kuuluisa vapaa syöminen, mistä mä tiiän syönkö vapaasti. Hän kiteytti mielestäni sen hyvin: kun syö sen verran mitä tekee mieli, sitä mitä tekee mieli, eikä mieti mitä on juuri syönyt tai tulee syömään!:) siinä on pieni haaste;)

    Ja tosiaan miettisin niiden herkkujen ottamista ruokavalioon koska uskon että sekin on kontrollia vaikka kehosi ei niitä "tarvitsisikaan". Uskon että sh:n takia pitää mennä täysin vapaaseen syömiseen ennen kuin voi kieltää mitään itseltään. Muuten täydellinen vapaus jää saavuttamatta.

    VastaaPoista
  3. Ihan kuin olisin juuri lukenut omat ajatukseni...

    VastaaPoista
  4. Luultavasti et tuu täyteen juuri sen takia että syöt niin energianiukkia aterioita eikä niissä ehkä ole tarpeeksi rasvaa, hiilareita ja proteiinia?

    Mustakin aina välillä tuntuu että vatsa vetäisi paljon enemmän mutta aivot vaan kieltää syömisen.. :/

    Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep ton itekin tajusin kun aloin syömään energiatiheämpää ruokaa (lue: riisiä kasvisten lisäksi). Mähän tuunki täyteen :D Turhaan ne aivot kieltää, pitää syödä jos on nälkä.

      Poista