torstai 17. syyskuuta 2015

Rentoillen

Rentous on ollu mun viime viikkojen teema. On meinaan ollu niin paljon stressiä, että pienikin pilkahdus rentoudesta, oli se sitten fyysistä tai henkistä, on ollut tuuletuksen arvoinen suoritus. On se kun osaan stressata rentoilustakin! :D Ensinnä totean, että fyssa alustava ämmä ja hymy huulilla. 

Tässä syntyi kikherne-tonnikalapihvejä :D

Toiseksi totean, että opin joka päivä jotain uutta. Toki toivoisin, että edes osa tuosta oppimasta ois matikkaa (epätoivoista :D), mutta suurimmat opetukset on täällä käyty ihan muista aiheista. Nimittäin se rentous, niin syömisissä kuin elämisessäkin. Mää suoritan niin perhanasti, suoritan mun elämää. Mutta kuten totesin, joka päivä oon menny eteenpäin; rutiininrikkominen on erittäin hyvässä vauhdissa (kaalisalaatit katkolla), energiamääriä lisätty, liikunnanilo löydetty ja muutama ihan aivot-narikassa-hetkikin läpikäyty. Saattaahan se kuulostaa vähän hassulta, kun sanon, etten osaa vain olla; esim. vain telkkarin katsominen tai kauneudenhoito ei useinkaan onnistu. Niimpä oon tosi ylpee ku oon muutamana aamuna jo ennen aamupalaa pysähtynyt Masterchef Australian pariin ja katsonut vain sitä, tai kun iltapäivällä keskityin varpaankyntsien lakkailuun. 



Luin tänään jotenki tosi pysäyttävän blogikirjoituksen ihanalta Marissalta. Hänellä on itselläkin syömisongelmainen tausta ja täytyy tunnustaa hänen olevan yksi mun suurimmista esikuvista. Niin ihana positiivinen, terve (niin fyysisesti kuin henkisestikin) ja jalat maassa että eihän siihen voi kuin ihastua. Marissa kirjoitti siis tekstin "Miten oppisi syömään rennosti?" joka heti otsikollaan mut herätti: tämän määkin haluan tietää! Voit lukea tekstin kokonaisuudessaan linkin takaa, itse kommentoin tässä vain muhun eniten vaikuttaneita kohtia.

"Olen vähän sitä mieltä, että ne ihmiset, jotka voivat kaikista parhaiten sekä mieleltään, että fyysisltä voimiltaan, syövät rennosti. Itse en ehkä juuri nyt ole fyysisesti kaikista parhaimmassa kunnossa, mutta ainakin mieli on vahva ja koen olevani elinvoimainen. Olen koko ikäni tarkkaillut kovasti ihmisten toimintaa ruon ympärillä ja ainakin omasta mielestäni tunnistan lähes aina ihmisen joka voi huonosti itsensä kanssa ja jollain tapaa leikkii ruoalla. - -  En itseasiassa usko, että voidakseen hyvin ja ollaakseen terve, tarvitsee syödä vain spiruliinoja tai muuten yltiöterveellisiä ruokia, vaan vähempikin terveellisyys riittää. Rento ote on kaikessa tässä tärkeintä. Se ettei nipota liikaa ja pohdi tuhia."
  Tää on ensinnäkin niin totta, tuo loppu varsinkin. On löydettävä se itselle riittävän terveellinen ja hyvä ruokavalio. Sen tarpeeksi hyvän määrittely vaatii hurjasti itsevarmuutta, sillä vaikka on ihan turha verrata omia syömisiä kenenkään muun ruokavalioon, jostain syystä siihen ainakin itse kerta toisensa jälkeen sorrun. En halua ainakaan itseltäni vaatia ultimaattista terveellisyyttä kaikessa, tiedän sen olevan täysin mahdotonta. Kuitenkin tiijän, että mun sairaudessa on paljon ortoreksiaan viittaavia piirteitä, ja esim. herkkujen syönti on edelleen mahdottomuus. 

"Vaikka keho oli ulkoisesti kunnossa, mieli ei ollut sitä. Näin on monella ihmisellä, joka ulospäin näyttää olevansa elämänsä kunnossa, mutta sisin huutaa hätää. Kärsii koko ajan aivan kamalasti."
  Kun itse olin yhteiskunnan mielestä tikissä, mun mieli oli niin musta ja vankina sisäisessä helvetissä, että en ollut enää oma itseni. On niiiiin paljon tärkeämpää olla onnellinen kuin laiha tai lihaksikas tai timmit tai what ever. Onnellisuus ja itsevarmuus on niin paljon kauniimpaa kuin hyvänmallinen keho voisi ikinä olla. 

"psst… Rennosti syöminen voi myös lisätä kiloja, jos olet jo alkujaan alipainoinen. Tiedätkö mikä oloon auttaa? Osta isompia vaatteita. Liian pienissä vaatteissa olo ahdistaa ja jo se, että sulla on liian pienet housut, tekee kamalan olon. :)"
  Tää on oikeesti hyvä neuvo :D Mutta kerrompa myös sellaisen faktan, että itsehän käytän ihan niitä samoja farkkuja nyt kymmenen kiloa painavampanakin, joten mitään extremeä pullahdusta on ihan turha pelätä! :)

Sovellettu Chili Sin Carne

Maailma parasta ittekokkailtua sweetchili-kanaa <3

Tää aihe koskettaa mua just tällä hetkellä, koska koen, että mun tilanne on paranemisen kannalta tosi hyvä, mutta kontrolli pitää vielä joissain asioissa aika tiukkaa kuria. Tunnista kuitenkin nuo tilanteet, esim. tiettyjen ruokien lukumäärän laskeminen tms, ja pyrin aina tekemään juuri sillä päinvastaisella tavalla kuin tuo sairas kontrolli. Joka päivä pienillä muutoksilla kohti rentoa ja vapaata elämää. 

2 kommenttia:

  1. Moikka! Kiva kun linkkasit sun blogisi, tuo eka kuva sai mut oikeen hörähtämään nauruun heti alussa. Ootte hauskoja :))

    Nää asiat on ihan todella vaikeita ja kestää pitkään, että oppii omassa mielessään sellaista tietynlaista rentoutta ja antaa itselleen vapauksia. En ehtinyt sun juttuja pitkälle selata (vielä) mutta ainakin täällä kirjotettuna ajatukset vaikuttaa tosi terveeltä. Aikaa siinä vaan tarvitaan ja niinkuin säkin sanoit, niin ei siinä tuu mitään ekstreme pullahdusta tapahtumaan vaikka söiskin enemmän. Toki vähän voi muodot muuttua erilaisiksi. Silmäkin kyllä tottuu, kun olo on hyvä. Ja se olo on varmasti hyvä, kun on terve niin mieleltä kun kropaltakin :)

    Kiitos kehuista. Lämmittipä "vanhan" bloggajan sydäntä ;) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APUA se oot oikeesti sää! ♡ Huisia! Kiitos tästä Marissa ja samoin ihanat viikonloput :)

      Poista