sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Siis siitä ruokaviilauksesta

Viittasin tuossa viimepostauksessani sellaiseen kuin ruokakurssin kääntäminen. Tosiaan, ruuat lähti menemään aika tosi "terveellisiksi" ja se oikea ruoka alkoi sitten tietysti vähän pelottamaan. Riisistä tuli kummajainen ja leipään en koskenutkaan. Heräsin asiaan tasan viikko sitten: enhän mää voi (enkä saa) syödä vain salaatteja ja keittoja. Ei se olis menny kempeleen-kotona läpi, joten ei mene täällä uudessa kodissakaan. Lauri myös silminnähtävästi huolestui, ruokailut kun alkoi pahasti muistuttamaan viime kesän ortoreksista, anoreksiaa ennakoivaa ruokavaliota.

Ps. Housurakkautta Hollisterilta <3
Tätä lähdin sitten korjaamaan ihan konkreettisilla muutoksilla. Ensinnäkin päätin, että lämpimän ruuan on oltava jotai lämmintä ruokaa, salaatit saa hetkeksi jäädä tauolle. Salaatteja alkoi nimittäin kertymään; oli tacosalaattia, lihapullasalaattia, kana-ananassalaattia ja punajuurikaalisalaattia. Itselleni niin kovin ominaisesti päätin, että it's all or nothing tässä ja jätin kaikenlaiset salaatit tauolle. Siis toki salaattia on aina lautasella, mutta on oltava myös oikea ruoka, hiilihydraatin, rasvan ja proteiinin lähteet. Apua oikeisiin ruokiin lähdin hakemaan meal preppingillä, toisin sanoen teen ruokia valmiiksi jääkaappiin, mistä ne on helppo nopsaa lämmittää, eikä ruokaa-heti-nyt -nälkää voi käyttää tekosyynä pasta keittämisen skippaamiseen. Pastat kun on siellä jääkaapissa odottamassa.

Bataatti-, lanttu- ja porkkanaranskiksia ja lohi-kasvispihviä
En mää valitettavasti kuitenkaan ole superihminen, joten tää korjailu on aika hidasta. Tuskastuttavan hidasta, syyllistän itteäni siitäkin kokoajan. En opiskele tarpeeksi, en syö tarpeeksi, en näytä rakkauttani tarpeeksi, en lepää tarpeeksi, en treenaa tarpeeksi, en onnistu missään. Yritän niin kovasti enkä siltikään riitä itselleni. Yritän ajatella, että tää on vaan tää hetki, tää hetki ennen kirjotuksia. On ihan normaalia kriiseillä kirjotuksista, on ihan normaalia itkeä kirjaston vessassa tai pakottaa ittensä syömään koska stressiltäs et tunne nälkää. Sain viime postaukseen kommentin, joka alkoi sanoilla "Yksi vihje: hengitä." Kommentin luettuani aloin miettimään, yritänkö taas vaan suorittaa. Suoritanko elämää? Pyrin kaikessa siihen, että se ois täydellistä nyt, etten keksi yhtään tapaa jolla voisin tehdä asiat vielä vähän paremmin. Sanomattakin on kai selvää, että tuo on mahdotonta, lopunto suo ja johtaa vain burn outtiin. Mulla on koko elämä aikaa hioa tätä täydellisyyttä, sen ei tarviis olla valmis nyt.


Kikherne-kanacurrya

Kanapestopiirakkaa ruis-rahkapohjalla

Psykologi kuvaili mun olotilan täydellisesti, mua vaivaa ylivirittinyt stressitila. Se selittää oikeastaan kaikki oireeni: ylivalppaus, turra olo, keskittymis- ja rentoutumisvaikeudet. Tämän kaiken lisäksi en tunne oikeastaan kuin satunnaisesti nälkää, vaikka tiedän syöväni vähemmän kuin normaalisti (joka ennen on johtanut kauheaan nälkään). Tää on mulle tosi outoa eikä mulle yhtään ominaista, sillä ihan paranemisen alusta oon tuntenut nälkää. Oon siis joutunut mekaanisesti syömään, suurinpiirtein pistämään kelloa soimaan ruoka-aikaan. Varsinkin päivinä, kun oon yksin kotona opiskelemassa päivän (Lauri on töissä ja mulla ei ole joka päivä tuntia koululla) on välipalan muistaminen ollu oikeesti haastavaa. Tää tuntuu niin vääristyneeltä, koska ennen ei todellakaan ois tullu mieleen skipata välipalaa. 

Yritän kuitenkin parhaani, luultavasti uskot sen.


Ps. Pyydän nöyrästi anteeksi viimeaikojen pelkästään negatiivissävytteitsiä postauksia, kyllä tämä tästä vielä hymyksi muuttuu :)

4 kommenttia:

  1. Itelläni ollut tässä koulun alkamisesta asti melkosen samallainen tilanne... Liian vähän ruokaa ja "liian terveellistä"... Nyt kuitenki onneks havahtunut siihen, että hetkonen, täähän muistuttaa ihan sitä, millasia ruokailut oli ennen kun sairaus paheni. Se on vaan pakko taistella ruokailusta toiseen, tää sairaus vie niin nopeesti mukanaan:/ Tsemppiä, kyl me tästä vielä noustaan!❤️

    VastaaPoista
  2. Tsempit! Toivotaan että saat ruokavaliota korjattua oikeaan suuntaan!

    VastaaPoista