lauantai 3. lokakuuta 2015

Kaikella on aikansa

Vähän haikeana yritän alottaa tän postauksen sopivilla sanoilla. Kai kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta tämän lopun mukana mikään hyvä ei lopu. Sairaus on historiaa, joten sairausbloginkin on oltava. Tuo on kai se kaiken kiteyttävä ajatus tämän, ei niinkään lopetuksen, vaan vaihdoksen takana. En mää blogimaailmasta katoa, ei se multa onnistuis, mutta haluan ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Anoreksia ei enää määrittele mua vaan kuuluu muistoihin, joka päivä kaukaisempiin sellaisiin, joten tuntuu tärkeältä jättää se kaikin tavoin taakseni. 

Jätän Vapausmatkalla-blogin kaikki olemassa olevat tekstit tänne bittiviidakkoon, jos ne vaikka jotakuta auttaisivat. Vastaan toki myös tuleviin kommentteihin, vaikka uusia tekstejä en kirjoitakaan tälle puolelle ja blogi on ns. haudattu. 



Choose happiness! :)

Pyydän anteeksi ja kiitän erittäin syvään kumartaen kaikkia lukijoita ja mua auttaneita ihmisiä. Toivottavasti törmäillään ja halataan kun tavataan! Ootte ihania, muistakaa syödä ja elää <3

torstai 1. lokakuuta 2015

MinnieMaud-metodin perusteet ja mielipide

Mikä?

MinnieMaud-metodi on lähtökohtaisesti aikuisille suunnattu, maailmalla laajalti levinnyt syömishäiriöiden hoidon muoto, joka perustuu Minnesota-tutkimukseen (Minnie) ja perhelähtöiseen Maudsleyn menettelytapaan (Maud). Metodilla voidaan hoitaa anoreksiaa, EDNOSta, ortoreksiaa, bulimiaa ja urheilijan anoreksiaa (anorexia athletica). Metodin perustana on kolme kivijalkasääntöä:
1. Henkilön tulee syödä hänelle määritelty pituudesta, iästä ja sukupuolesta riippuva vähimmäisenergiamäärä joka ikinen päivä. Vähimmäismäärän ylittämiseen kehotetaan, ylärajaa ei ole. 
2. Henkilö ei saa punnita tai mitata itseään millään tavalla.
3. Henkilö ei saa harrastaa ollenkaan liikuntaa.

Vähimmäisenergiamäärät:
2500 kcal/pvä, jos
  - olet yli 25-vuotias nainen, pituudeltasi 52-173cm ja
  - säännölliset kuukautiset ovat loppuneet ja/tai
  - sinulla on muita nälkiintymisen merkkejä, kuten kylmyyden tai uupumuksen tuntemuksia,         keskittymiskyvyttömyyttä, hiustenlähtöä, hauraat kynnet tms

3000 kcal/pvä, jos
  - olet alle 25-vuotias nainen pituudeltasi 152-173cm tai yli 25-vuotias mies pituudeltasi 162-183cm ja
  - säännölliset kuukautiset ovat loppuneet ja/tai
  - sinulla on muita nälkiintymisen merkkejä, kuten kylmyyden tai uupumuksen tuntemuksia, keskittymiskyvyttömyyttä, hiustenlähtöä, hauraat kynnet tms

Energiasuositukset pätevät, vaikka rajoittavaa syömistä tai alipainoa olisi ollut vain lyhyen ajan (muutamia kuukausia). Metodin mukaan suositukset ovat säädetty vastaamaan terveiden ihmisten energiamääriä ja näin ollen pätevät niin parantumisvaiheessa kuin sen jälkeenkin. Yli vähimmäismäärien syöminen on kuitenkin odotettua varsinkin paranemisvaiheessa usein iskevän Extreme Hungerin (täällä ja täällä lisää englanniksi) aikana. MinnieMaud-metodia vertaillaan usein kliinisen syömishäiriöiden hoidon metodeihin (julkisen sairaanhoidon ateriasuunnitelmiin, painon nostotavoitteisiin ja psyykkeen hoitoon painottuva menettelytapa).

Minniemaus-metodin äiti Gwyneth Owlyn painottaa, ettei pelkkä kehon biologisen normaalipainon saavuttaminen takaa parantumista, vaan parantuessa täytyisi käsitellä niin fyysisen kuin psyykkisenkin parantumisen näkökulmat. Psyykkisen terveyden mittarina hän pitää syömisen rajoittavuuden astetta. Metodi kuitenkin perustuu sille ajatukselle, että kehon korjaantuessa mielikin usein korjaantuu ja pohjautuu kolmeen paranemisen vaiheeseen:
1. Aliravitsemuksen korjaaminen (re-feeding)
2. Lepo (resting)
3. Aivojen uudelleenkouluttaminen (brain re-training)


Mielipide

Pistän nyt ehkä lusikkani turhan tunteelliseen soppaan yrittämällä muodostaa menetelmästä oman mielipiteeni. Lähtökohtanihan siis ovat seuraavat:
- Itse olen parantunut hyvin kliinisen hoitomenetelmän keinoin, joskaan hoidossani ei ole käytetty painonnostotavoitteita.
- Ruuan terveellisyys on ollut minulle niin ennen paranemista kuin paranemisen aikanakin hyvin (liiankin) tärkeää; oireilin myös ortoreksisesti.
- Liikunta on elämäni rakkaus (sori Lauri :D)

Muutama kuukausi sitten otin selvää ko. metodista ja mietin, olisiko siinä avain viimeisten rutiinien ja pelkojen voittamiseen. Minniemaud karsii parantujalta kaiken kontrollin ja kannustaa kuuntelemaan kaikkia mielitekoja. Tämä on jotain mihin en itse kykene, mutta kysenalaistan myös sen tarpeellisuuden. Nykyään tituleeraan itseäni tottuneesti terveeksi, vaikken herkkuja juuri syökään (erityistilanteessa herkuttelu on täysin ongelmatonta). 

Mielestäni suurin ongelma Minniemaudissa on psyykkisen hoidon puute. En uskalla uskoa, että kaikilla psyykkinen oirehtiminen loppuisi painon korjaannuttua. Syömishäiriö on mielestäni ensisijaisesti psyykkinen sairaus, joka näkyy vahvasti fyysisenä, joten puhtaasti fyysisiä näkökulmia sisältävä hoito tuntuu puutteelliselta. Myös riittämätön yhteisön ja perheen tuki saattaa muodostua ongelmaksi, joskin Minniemaudia toteuttavien Instagram-yhteisö vaikuttaa vahvalta ja tiiviiltä. Toisaalta tuo yhteisö käsittääkseni luo myös paljon kilpailua siitä, kuka on ns. paras parantuja. 
Muita mahdollisia ongelmia on myös BEDin tai bulimian kehittyminen paranemisen aikana ja yhä jatkuva kalorinlaskenta. Itse en voisi kuvitella paranemista kaloreita laskemalla, sillä se oli yksi suurimmista sairaudentoteuttamistavoistani. Parantuessa jokainen oire tulisi työstää pois, joten oireen käyttäminen parantumisvälineenä tuntuu kummalta. 

On Minniemaudissa kuitenkin hyviäkin puolia. Menetelmän vahvuuksia ovat yhteisöllisyys, kaikkien sairaiden käyttäytymistapojen päälaelleen kääntäminen (poissulkien kalorinlaskenta) ja nopea fyysinen paraneminen. Suurilla energiamäärillä aivotoiminta hyrähtää käyntiin hyvin nopeaa, mutta re-feeding voi aiheuttaa ongelmia, joten parantuminen on ensiarvoisen tärkeä aloittaa ammattilaisten seurannassa. Itse olen kuitenkin muunnellun kliinisen syömishäiriöhoidon puolestapuhuja: ensisijaisesti psyykkeen hoitoa perusterveellisellä ruokavaliolla, painoon keskittymisestä luopuisin.