torstai 1. lokakuuta 2015

MinnieMaud-metodin perusteet ja mielipide

Mikä?

MinnieMaud-metodi on lähtökohtaisesti aikuisille suunnattu, maailmalla laajalti levinnyt syömishäiriöiden hoidon muoto, joka perustuu Minnesota-tutkimukseen (Minnie) ja perhelähtöiseen Maudsleyn menettelytapaan (Maud). Metodilla voidaan hoitaa anoreksiaa, EDNOSta, ortoreksiaa, bulimiaa ja urheilijan anoreksiaa (anorexia athletica). Metodin perustana on kolme kivijalkasääntöä:
1. Henkilön tulee syödä hänelle määritelty pituudesta, iästä ja sukupuolesta riippuva vähimmäisenergiamäärä joka ikinen päivä. Vähimmäismäärän ylittämiseen kehotetaan, ylärajaa ei ole. 
2. Henkilö ei saa punnita tai mitata itseään millään tavalla.
3. Henkilö ei saa harrastaa ollenkaan liikuntaa.

Vähimmäisenergiamäärät:
2500 kcal/pvä, jos
  - olet yli 25-vuotias nainen, pituudeltasi 52-173cm ja
  - säännölliset kuukautiset ovat loppuneet ja/tai
  - sinulla on muita nälkiintymisen merkkejä, kuten kylmyyden tai uupumuksen tuntemuksia,         keskittymiskyvyttömyyttä, hiustenlähtöä, hauraat kynnet tms

3000 kcal/pvä, jos
  - olet alle 25-vuotias nainen pituudeltasi 152-173cm tai yli 25-vuotias mies pituudeltasi 162-183cm ja
  - säännölliset kuukautiset ovat loppuneet ja/tai
  - sinulla on muita nälkiintymisen merkkejä, kuten kylmyyden tai uupumuksen tuntemuksia, keskittymiskyvyttömyyttä, hiustenlähtöä, hauraat kynnet tms

Energiasuositukset pätevät, vaikka rajoittavaa syömistä tai alipainoa olisi ollut vain lyhyen ajan (muutamia kuukausia). Metodin mukaan suositukset ovat säädetty vastaamaan terveiden ihmisten energiamääriä ja näin ollen pätevät niin parantumisvaiheessa kuin sen jälkeenkin. Yli vähimmäismäärien syöminen on kuitenkin odotettua varsinkin paranemisvaiheessa usein iskevän Extreme Hungerin (täällä ja täällä lisää englanniksi) aikana. MinnieMaud-metodia vertaillaan usein kliinisen syömishäiriöiden hoidon metodeihin (julkisen sairaanhoidon ateriasuunnitelmiin, painon nostotavoitteisiin ja psyykkeen hoitoon painottuva menettelytapa).

Minniemaus-metodin äiti Gwyneth Owlyn painottaa, ettei pelkkä kehon biologisen normaalipainon saavuttaminen takaa parantumista, vaan parantuessa täytyisi käsitellä niin fyysisen kuin psyykkisenkin parantumisen näkökulmat. Psyykkisen terveyden mittarina hän pitää syömisen rajoittavuuden astetta. Metodi kuitenkin perustuu sille ajatukselle, että kehon korjaantuessa mielikin usein korjaantuu ja pohjautuu kolmeen paranemisen vaiheeseen:
1. Aliravitsemuksen korjaaminen (re-feeding)
2. Lepo (resting)
3. Aivojen uudelleenkouluttaminen (brain re-training)


Mielipide

Pistän nyt ehkä lusikkani turhan tunteelliseen soppaan yrittämällä muodostaa menetelmästä oman mielipiteeni. Lähtökohtanihan siis ovat seuraavat:
- Itse olen parantunut hyvin kliinisen hoitomenetelmän keinoin, joskaan hoidossani ei ole käytetty painonnostotavoitteita.
- Ruuan terveellisyys on ollut minulle niin ennen paranemista kuin paranemisen aikanakin hyvin (liiankin) tärkeää; oireilin myös ortoreksisesti.
- Liikunta on elämäni rakkaus (sori Lauri :D)

Muutama kuukausi sitten otin selvää ko. metodista ja mietin, olisiko siinä avain viimeisten rutiinien ja pelkojen voittamiseen. Minniemaud karsii parantujalta kaiken kontrollin ja kannustaa kuuntelemaan kaikkia mielitekoja. Tämä on jotain mihin en itse kykene, mutta kysenalaistan myös sen tarpeellisuuden. Nykyään tituleeraan itseäni tottuneesti terveeksi, vaikken herkkuja juuri syökään (erityistilanteessa herkuttelu on täysin ongelmatonta). 

Mielestäni suurin ongelma Minniemaudissa on psyykkisen hoidon puute. En uskalla uskoa, että kaikilla psyykkinen oirehtiminen loppuisi painon korjaannuttua. Syömishäiriö on mielestäni ensisijaisesti psyykkinen sairaus, joka näkyy vahvasti fyysisenä, joten puhtaasti fyysisiä näkökulmia sisältävä hoito tuntuu puutteelliselta. Myös riittämätön yhteisön ja perheen tuki saattaa muodostua ongelmaksi, joskin Minniemaudia toteuttavien Instagram-yhteisö vaikuttaa vahvalta ja tiiviiltä. Toisaalta tuo yhteisö käsittääkseni luo myös paljon kilpailua siitä, kuka on ns. paras parantuja. 
Muita mahdollisia ongelmia on myös BEDin tai bulimian kehittyminen paranemisen aikana ja yhä jatkuva kalorinlaskenta. Itse en voisi kuvitella paranemista kaloreita laskemalla, sillä se oli yksi suurimmista sairaudentoteuttamistavoistani. Parantuessa jokainen oire tulisi työstää pois, joten oireen käyttäminen parantumisvälineenä tuntuu kummalta. 

On Minniemaudissa kuitenkin hyviäkin puolia. Menetelmän vahvuuksia ovat yhteisöllisyys, kaikkien sairaiden käyttäytymistapojen päälaelleen kääntäminen (poissulkien kalorinlaskenta) ja nopea fyysinen paraneminen. Suurilla energiamäärillä aivotoiminta hyrähtää käyntiin hyvin nopeaa, mutta re-feeding voi aiheuttaa ongelmia, joten parantuminen on ensiarvoisen tärkeä aloittaa ammattilaisten seurannassa. Itse olen kuitenkin muunnellun kliinisen syömishäiriöhoidon puolestapuhuja: ensisijaisesti psyykkeen hoitoa perusterveellisellä ruokavaliolla, painoon keskittymisestä luopuisin. 



6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mieltä tuosta painokyttäyksen luopumisesta. En kanskaan tiedä painoani, tai siis saan sen punnittaessa n. 2-3 viikon välein, mutta yleensö unohdan luvun samantien :D Ajatustapana juurikin se, ettei sillä lukemalla ole mitään väliä!

      Parantuminen on kyllä yhtä tutkimusmatkaa omaan itseen, yleensä persoona ja "minä" täytyy määritellä uudestaan. Sairauden tilalle on saatava elämää, joten sen löytämiseen tulisi jo hoidossa kiinnittää suuresti huomiota. Ei voi parantua ensin ja sitten alkaa elämään ja "normaaliksi". Kokonaista hyvinvointia metsästäen.
      Mahtava kommentti, kiitos! :)

      Poista
  2. "Metodin mukaan suositukset ovat säädetty vastaamaan terveiden ihmisten energiamääriä."

    Ainoastaan ylipainoinen TAI päivittäin tuntitolkulla himourheileva nainen kuluttaa 2500 kcal/vrk, joten en tiedä miten "terve" energiamäärä tuo muka on. Ymmärrän, että paranemisvaiheessa kaloreita kuluu aliravitsemustilan korjaamiseen, mutta parannuttuaan kalorimäärää pitäisi vähentää reippaasti. Itse kulutan nykyisessä painossani vaan 1400-1500 kcal/vrk, koska en liiku.
    Haluaisin kyllä todellakin nähdä _terveen_ keskipituisen ja normaalipainoisen naisen, joka pystyy syömään 2500 kcal/vrk lihomatta räjähdysmäisellä vauhdilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen osittain samaa mieltä kanssasi. Mielestäni energiamäärät ovat suuret _ täysin liikkumattomalle_ nuorelle, mutta esimerkiksi itse tiedän kuluttavani hyvinkin päälle 2000kcal päivässä. Yksi perustelu suurelle kulutukselle parantumisen jälkeen on useissa tapauksissa aikamoisen kiivas aineenvaihdunta. Muistaakseni Minniemaudissa noita energiamääriä oli tutkittu, ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että tuo n. 2500kcal/vkr on normaalin ihmisen päivittäin nauttima energiamäärä. Tämä oli perusteltu sillä, että nykyiset kalorisuositukset perustuvat ruokapäiväkirjoille ja ihmisten nauttiman energiamäärän on huomattu olevan arkipäiväistä pienempi ruokapäiväkirjaa pidettäessä. Perustelu on mielestäni hatara ja perustuu useisiin oletuksiin.

      Täällä englanniksi lisää, on niin monimutkainen vyyhti yrittää tiivistää:
      http://www.youreatopia.com/blog/2011/9/14/i-need-how-many-calories.html

      En kuitenkaan yhdy mielipiteeseesi siitä, että parantumisen jälkeen kalorimääriä pitäisi vähentää reippaasti, ja mielestäni 1400-1500kcal/vrk on hyvin epätodennäköisesti kulutuksesi vaikket yhtään liikkuisikaan (paitsi jos olet vakavasti alipainoinen). Itse syön ihan samalla tavalla, jos en enemmänkin kuin parantuessa, sillä normaalipainossa kehon peruskulutus on kasvanut. Toisaalta mulla ei ole harmainta hajua siitä lukemasta, mitä kroppani kuluttaa tai kuinka paljon syön, koska en välitä. Kenenkään ei pitäisi. Eikä kenenkään paino varmasti lähde _räjähdysmäisesti_ kasvamaan syömällä 2500kcal vuorokaudessa.

      Poista
    2. Hassu juttu, mahtaa tää ano olla aika säästöliekillä tai maata vaan paikoillaan. Mä laihdun armotonta tahtia jos syön jonkun 1500 päivässä, just sen verran ettei totaaliselle säästärille mene mutta ei siitä riitä ravintoa mihinkään. Ravitsemusterapeutti, siis alan rautainen asiantuntija ja ihan valviran vahvistama, sanoi mulle että mun peruskulutus on 2500 ihan kevyesti. Miten siis on mahdollista, että en ole ylipainoinen enkä liiku päivittäin tuntitolkulla? :0

      Maudsley oli mulla päähoitomuotona, oikeastaan ihan sattumalta sillä äiti ei edes alunperin tiennyt että kehittämällään ja häneltä luonnostaan tulevalla metodilla on jo nimikin. Mun nähdäkseni se toimii hyvin ja varmasti etenkin alaikäisillä voi estää ikävän osastokierteen. Kieltämättä se painokeskeisyys silti omassa hoidossani ihan poliklinikan puolestakin on saanut monta kertaa jo harkitsemaan hoitosuhteiden katkaisemista. Normaalipaino kun ei ole sama asia kuin anoreksiasta parantuminen. Mä en kuitenkaan ole saanut sellaista käsitystä, että minniemaudissa psyykkinen hoito olisi poissuljettua (?) Ainakin IG:ssä moni tuntuu käyvän samalla terapeutilla.

      Hyvä teksti! Luin just ton uusimmankin postauksen ja siirryn varmasti uuden blogisi lukijaksi :) Hyvä vaan että aloitat symbolisesti uuden luvun elämässä.

      Poista
    3. Jep ainakin mun kehon koomakulutus on jo sen 1350kcal/vkr, mut ehkä tuo ano on sänkypotilas, who knows..

      En ookkaan muuten osannu aatella, mutta munki hoidossa on ollu paljon "Maudsleymaisia" piirteitä; äitin kotiinjääminen ym. Onneks se on toiminu sull, ainki joten kuten. Tuo painoon takertuminen on kyllä sellanen asia, jonka tässä parantumisjutussa vois heittää hevon vitikkoon. Mun käsitys tuosta psyykkisen hoidon vähäisyydestä muodostu noita youreatopia-tekstejä lukiessa, mutta mun käsitykset on vaan käsityksiä :D

      Kiva että siirryt uuellekin puolelle :)

      Poista